9. KHO:2024:118 Muutoksenhaun määräaika

Nordpel Oy valitti Helsingin kaupunkiympäristön toimialan Maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuuden maankäyttöjohtajan 29.5.2023 tekemästä hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Nordpelin valitus saapui markkinaoikeuteen muutoksenhakuajan viimeisenä päivänä klo 16.16.

Asiassa oli kysymys siitä, olisiko markkinaoikeuden tullut jättää Nordpelin valitus tutkimatta myöhässä saapuneena. Kysymyksen ratkaisemiseksi oli arvioitava, oliko hankintapäätökseen liitetty valitusosoitus ollut puutteellinen, koska siinä ei ollut mainittu markkinaoikeuden aukioloaikaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetussa laissa oli säädetty se aika, jona tuomioistuimen on oltava auki asian vireillepanemista varten. Kun valitusosoituksesta oli käynyt ilmi, että valitus oli tullut toimittaa tuomioistuimeen ennen sen aukioloajan päättymistä, valitusosoituksessa oli ilmoitettu riittävät tiedot asian vireillepanemista varten.

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimiin ja valitusasioita käsittelemään perustettuihin lautakuntiin sovelletaan vain mainitun lain 5 a §:n 4 momenttia. Mainitun momentin mukaan viranomaisen on toimialueellaan järjestettävä asiakirjojen vastaanottaminen kuitenkin aina siten, että laissa tai asetuksessa asiakirjojen jättämiselle tai asian vireillepanemiselle säädettyä määräaikaa voidaan noudattaa kello 8.00–16.15.

Markkinaoikeuden ratkaisu, jolla Nordpelin valitus oli tutkittu, kumottiin ja poistettiin. Nordpelin markkinaoikeudelle tekemä valitus jätettiin myöhässä tehtynä tutkimatta.

Lähde:

KHO:2024:118

8. Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies on etsintäkuulutettu

Oikeusministeriöstä on lähetetty poliisille Lauri Ilmari Kososta, joka valtioneuvoston nettisivujen mukaan toimii ylitarkastajana Poliisihallituksessa, koskeva haastekuulutus. Tämän vuoksi rikospoliisi on antanut tuomioistuimelle virka-apua ja etsintäkuuluttanut Kososen.

Koska kyse on Oikeusministeriöstä poliisille lähetetystä haastekuulutuksesta ja haasteen tiedoksi antaminen on ensisijaisesti Oikeusministeriön alaisuudessa käräjäoikeudessa toimivan haastemiehen virkatehtävä; on ilmeistä, että haastemies on ensin tavoitellut Kososta ainakin tämän virkapuhelinnumerosta, virkasähköpostiosoitteesta, kotiosoitteesta ja virkapaikalta Poliisihallituksesta, mutta virkatehtävän suorittamisen kannalta tuloksetta. Nähtävästi tämän jälkeen haastemies on kokemusten perusteella todennut Kososen välttelevän haastamista ja pyytänyt käräjätuomarilta Kososen etsintäkuuluttamista tämän haastamiseksi oikeuteen. Toisenlaiseen johtopäätökseen ei voida päätyä siitäkään, että haastemies on pyytänyt Rajavartiolaitokselta virka-apua – Tehostettua rajanylityspisteiden seurantaa rikosasiassa etsintäkuulutetun vastaaja Kososen tavoittamiseksi ja haastamiseksi oikeuteen.

Perustellusti voidaan kysyä, miten ihmeessä Kosonen on voinut onnistua välttelemään haastemiestä siten, ettei haastemies ole tavoittanut Kososta haasteen toimittamisen mahdollistavalla tavalla edes Kososen virkapaikalta Poliisihallituksesta, jossa erityisesti pitäisi toimia laillisesti?

Rikoksentekijän suojelemisessa yritetään viivyttää kiinnijäämistä. Rikoksentekijän suojelemiseen syyllistyy sellaisilla teoilla, joissa rikoksentekijää autetaan välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä. Esimerkiksi pakenemisen edistäminen tai todisteiden hävittäminen täyttää tämän rikoksen tuntomerkit. Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, syyllistyy rikoksentekijän suojelemiseen.

Niiltä osin kun haastemiehen tavoittelemaa Kososta on esim. Poliisihallituksessa autettu välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä, rikosnimikkeinä ovat virkavelvollisuuden rikkominen ja rikoksentekijän suojeleminen. Viimeksi mainittu rikos ei kuitenkaan koske rikokseen osallista eikä rikoksentekijään läheisessä suhteessa olevia henkilöitä.

Lähteet:

1. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuulutusta koskeva poliisin ilmoitus

2. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuututusta koskeva virka-apupyyntö Rajavartiolaitokselle

PS. (ks. 10. Turun hovioikeus – Valtakunnan korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies pakoili oikeutta)

7. KHO:2024:112 Pysäköintivirhemaksu

/ Ajoneuvon kuormaaminen

Kuva. Maininkitie 9, Espoo

Asian tausta

A:n ajoneuvo X on ollut 21.11.2021 pysäytettynä kerrostalon porraskäytävän edustalle osoitteessa Maininkitie 9, Espoo. Päällystetty alue, jolle ajoneuvo oli pysäytetty, sijoittuu porraskäytävän ja katualueen väliin. Kadulta katsottuna alueen oikeaan reunaan on sijoitettu liikennemerkki C39 Pysäköintikieltoalue. Liikennemerkin lisäkilvessä on seuraava teksti: ”Yksityisalue, Luvaton pysäköinti kielletty, Espoon kaupungin järjestyssääntö 33 §.”

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on päätöksellään 2.12.2021 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksusta, jonka pysäköinnintarkastaja oli 21.11.2021 määrännyt hänelle ajoneuvon pysäköimisestä yksityiselle alueelle noudattamatta pysäköintikieltoalueen osoittavaa liikennemerkkiä ja vastoin tieliikennelain säännöksiä. Päätöksen perusteluiden mukaan pysäköinnintarkastaja ei ollut seuranta-aikana kello 10.36 – 10.42 havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että asiassa on ensin ratkaistava kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivalta sekä pysäköintiä rajoittavan liikennemerkin pätevyys. Hallinto-oikeus on asiassa saatuun selvitykseen viitaten katsonut, että Asunto Oy Satoluiska on valtuuttanut Espoon kaupungin kunnallisen pysäköinninvalvonnan valvomaan pysäköintiä kiinteistöllään Maininkitie 9. Asiassa ei ole annettu valtuutus huomioon ottaen syytä epäillä, ettei yksityiselle kiinteistölle asetetulle liikennemerkille olisi kunnan suostumusta. Sillä, onko merkki asetettu tai valtuutus annettu ennen uuden tieliikennelain voimaantuloa, tai sillä, että lisäkilvessä on mainittu jo kumottu Espoon kaupungin järjestyssääntö, ei ole asian arvioinnissa merkitystä. Näin ollen, kun pysäköintivirhemaksun määrääminen liikennemerkin määrittämästä tieliikennelain vastaisesta menettelystä on perustunut kiinteistön omistajan tai haltijan valtuutukseen, Espoon kaupungin pysäköinninvalvojalla on ollut toimivalta yksityisellä alueella.

Hallinto-oikeus on tämän jälkeen arvioinut, onko kysymys ollut pysäköinnin sijaan ajoneuvon sallitusta lyhytaikaisesta seisottamisesta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten. Hallinto-oikeus on todennut, että pysäköinninvalvonnassa yleisesti noudatettu viiden (5) minuutin tarkkailuaika on hyväksytty oikeuskäytännössä. Pysäköinnintarkastajan tässä tapauksessa tarkkailuajasta tekemä merkintä on katsottava riittäväksi näytöksi siitä, onko ajoneuvon lähettyvillä ollut aktiivista toimintaa. Kun otetaan huomioon, että tavaroiden siirto asunnosta ajoneuvoon ei ole aktiivista ajoneuvon lastaamista, kysymyksessä on ollut ajoneuvon pysäköinti. Kun muutoksenhakija on pysäköinyt ajoneuvonsa pysäköintikieltoalueliikennemerkin vaikutusalueella, kyseessä on ollut pysäköintivirhe, josta on voitu määrätä pysäköintivirhemaksu.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Elina Halimaa ja Klaus Järvinen. Asian esittelijä Johanna Kangas.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjä vaatimuksia

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja määrätty pysäköintivirhemaksu poistetaan. A on lisäksi vaatinut, että Espoon kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muun ohella A on vedonnut siihen, että kysymyksessä on joka tapauksessa ollut tieliikennelaissa sallittu lyhytaikainen pysäköinti muuttotavaroiden lastausta varten. Eli nähtävästi A vedonnut tieliikennelain (729/2018) 2 §:n kohtaan 20, jonka mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan pysäköinnillä ajoneuvon seisottamista kuljettajineen tai ilman kuljettajaa, ei kuitenkaan lyhytaikaista ajoneuvon seisottamista siihen nousemista tai siitä poistumista taikka ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Muun ohella pysäköinninvalvoja on vedonnut siihen, että pysäköinnintarkastaja on tarkkaillut ajoneuvoa edellä mainitun ajan havaitsematta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua. Tarkkailuaika on ylittänyt oikeuskäytännössä vakiintuneen viiden (5) minuutin ajan. Ajoneuvon on tulkittava olleen pysäköitynä eikä lyhytaikaisesti seisotettuna kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksen kannalta keskeisiksi todettavissa olevia perusteluja

Muutoksenhakija on seisottanut ajoneuvoaan kysymyksessä olevalla kulkureitillä tavaroiden kuljettamiseksi asunnosta ajoneuvoon. Hänen mukaansa kysymys ei ole tällöin ollut laissa tarkoitetusta pysäköimisestä.

Koska tieliikennelain 2 §:n 20 kohdan mukaan muuta kuin pysäköimistä on vain ajoneuvon lyhytaikainen seisottaminen lainkohdassa mainitussa tarkoituksessa, korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että kysymystä ratkaistaessa on perusteltua antaa painoa sille seikalle, että pysäköinnintarkastaja ei ole yli viiden (5) minuutin seuranta-aikana havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista. Korkein hallinto-oikeus toisaalta toteaa, että arviointia siitä, onko kysymyksessä ajoneuvon pysäköiminen, ei voida perustaa yksinomaan tällaiseen tarkkailuun, vaan arvioinnissa on otettava huomioon kussakin asiassa esiin tuodut seikat kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa muutoksenhakija ei ole esittänyt sellaista yksityiskohtaista selvitystä, jonka perusteella olisi aihetta päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan ajoneuvon seisottaminen yli mainitun ajan olisi liittynyt välittömästi yksinomaan ajoneuvon kuormaamiseen. Pysäköinnintarkastajan valokuvistakaan ei ilmene viitteitä siihen, että ajoneuvon kuormaaminen olisi ollut kesken. Muutoksenhakijan on katsottava pysäköineen ajoneuvonsa kysymyksessä olevan kieltomerkin vaikutusalueelle.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus on todennut muutoksenhakijan pysäköineen ajoneuvonsa tiealueelle vastoin tieliikennelain mukaisella liikennemerkillä osoitettua pysäköintikieltoa ja siten tehnyt pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun pysäköintivirheen.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältäkään osin perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.

 

Lähde:

KHO:2024:112

6. Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan lain vastainen menettely

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 ja 4 momentissa säädettyyn viitaten A oli pyytänyt monta kertaa Poliisihallitukselta ja Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastaja Jussi Kytösaarelta asiakirjassa ”Poliisihallituksen vastaus POL-2023-24942 (ID-23128648) syyttäjän pyyntöön koskien asiaa KKO R2022/886 (24.2.2023)” tarkoitettuja koeammuntoja koskevien asiakirjojen julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja, niitä kuitenkaan saamatta.

A on toimittanut tietopyynnöt 18. ja 24.10.2023. Kytösaari on vastannut edellä mainittuihin tietopyyntöihin 25.10.2023 ilmoittaen, ettei pyydettyjä asiakirjoja ole. Vastauksessa ei ole kuitenkaan ilmoitettu A:lle kaikkia viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 momentin edellyttämiä tietoja. A on toimittanut samaa asiaa koskien uudet tietopyynnöt 26.10., 1. ja 17.11.2023. Näihin tietopyyntöihin ei vastattu lainkaan ja tätä menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu on tullut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa vireille 22.11.2023.

Kantelun johdosta Poliisihallitukselle on 24.11.2023 toimitettu oikeusasiamiehen toimesta selvitys- ja lausuntopyyntö, minkä jälkeen ja vasta 5.1.2024 Poliisihallituksen asehallinto on tehnyt muutoksenhakukelpoisen päätöksen ja toimittanut sen A:lle.

Oikeusasiamiehen ratkaisuun kirjatut oikeusohjeet

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. Asioiden asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu yleinen huolellisuusvelvollisuus eli se, että työtehtävät hoidetaan huolellisesti ja virheettömästi.

Hallintolain 7 §:n mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Hallintolain 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä on säännökset asiakirjan antamisesta päättämisestä.

Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, ja tiedon asiakirjan sisällöstä antaa saman pykälän 2 momentin mukaan se viranomaisen henkilöstöön kuuluva, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu.

Edelleen 3 momentin mukaan, jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: 1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy; 2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi; 3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä 4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista.

Saman lainkohdan 4 momentin mukaan asia on käsiteltävä viivytyksettä ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. Jos pyydettyjä asiakirjoja on paljon tai niihin sisältyy salassa pidettäviä osia tai jos muu niihin rinnastettava syy aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä tai muutoin tavanomaista suuremman työmäärän, asia on ratkaistava ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön.

Oikeuskäytännössä ja laillisuusvalvontakäytännössä on katsottu, että edellä mainitut velvollisuudet koskevat myös tilanteita, joissa viranomaisella ei ole asiakirjoja hallussaan.

Kannanottonaan oikeusasiamies totesi, että asiassa on menetelty hallintolain ja julkisuuslain sekä virkatoimiin liittyvän yleisen huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti, kun A:lle ei tietopyyntöön annetun kielteisen vastauksen yhteydessä ole ilmoitettu kaikkia lain edellyttämiä tietoja ja kun A:n kaikkiin viesteihin ei ole vastattu lainkaan. Vastuu tietopyyntöihin vastaamisesta on sillä virkamiehellä, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu. Tässä asiassa vastuu tietopyyntöön vastaamisesta on ollut ylitarkastaja Kytösaarella. Myös Poliisihallituksella on oma vastuunsa yhteydenottoihin ja asiakirjapyyntöihin liittyen. Sen on järjestettävä asiakirjahallintonsa siten, että se pystyy seuraamaan riittävän huolellisesti ja tarkasti sille lähetettyjen asiakirjojen liikkumista viranomaisessa ja näin myös valvomaan sitä, että sille osoitettuihin kirjeisiin, tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin vastataan ilman aiheetonta viivästystä.

Koska asiassa oli 5.1.2024 ryhdytty korjaaviin toimiin, oikeusasiamies ei katsonut asian antavan hänelle aihetta muihin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin kuin saattaa menettelyn lainvastaisuuden ylitarkastaja Jussi Kytösaaren tietoon lähettämällä päätöksestään jäljennöksen tälle ja tiedoksi myös Poliisihallitukselle.

Lähdeluettelo

1. Menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu (21.11.2023)

2. Poliisihallituksen selvitys ja lausunto POL-2023-165998 (ID-23898052) (31.1.2024)

3. Oikeusasiamiehen päätös asiassa EOAK/7524/2023 (6.5.2024)

5. Poliisitarkastajan ja asehallintopäällikön ilmeisen lainvastainen menettely

Poliisihallituksen lausunto voimakkaasta ilma-aseesta POL-2021-137287 (1.11.2021) on leimattu salassa pidettäväksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla (ks. 4. Poliisihallituksen kestämätön lausunto ”voimakkaasta ilma-aseesta” (oikeustapaus.blogspot.com)). Poliisihallituksen asiakirjan POL-2022-130847 mukaan poliisihallituksessa ylitarkastajana toiminut Reima Pensala on 14.10.2022 pyytänyt lausunnon POL-2021-137287, josta salassapitoa koskeva merkintä on poistettu ja asiakirjaan POL-2022-130847 on kirjoitettu: ”Poliisihallitus on tutkinut asian ja on poistanut salassapitoa koskevan merkinnän, koska lausuntoon liittyvä asia on käsitelty Vaasan hovioikeudessa 28.9.2022 (tuomio 22/137596, asianumero R 22/406) lainvoimaisella tuomiolla.”

Toisin kuin poliisitarkastaja Mika Koposen ja asehallintopäällikkö Mika Lehtosen allekirjoittamaan asiakirjaan POL-2022-130847 on:

1. harhaanjohtavasti kirjoitettu, poliisihallituksen lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi jo paljon aiemmin, koska siihen liittyvän Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asian R 22/129 käsittelyn yhteydessä vastaaja on antanut suostumuksensa kirjalliseen menettelyyn, jolloin lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) annetun lain 8 § 1 momentin 2 kohdan nojalla kun vastaajan suostumus asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä on saapunut käräjäoikeudelle.

2. paikkansapitämättömästi kirjoitettu, Vaasan hovioikeuden 28.9.2022 asiassaan R 22/406 antama ratkaisu 22/137596 ei ole saanut lainvoimaa, sillä Korkein oikeus on 2.10.2023 asiassaan R2022/886 antamalla tuomiolla 1372 hylännyt syytteen ampuma-aserikoksesta.

Kun Koponen ja Lehtonen ovat 27.10.2022 allekirjoittaneet asiakirjan POL-2022-130847 ovat he tienneet tai ainakin heidän olisi pitänyt koulutuksensa, virkatehtäviensä ja virkavelvollisuuksiensa perusteella tietää, että:

1. poliisihallituksen lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi kun siihen liittyvän Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asian R 22/129 käsittelyn yhteydessä vastaaja on antanut suostumuksensa kirjalliseen menettelyyn.

2. Vaasan hovioikeuden 28.9.2022 asiassaan R 22/406 antama ratkaisu 22/137596 ei ole lainvoimainen.

Koska tästä tietoisuudestaan huolimatta Koponen ja Lehtonen ovat osallistuneet sellaisen asiakirjan tekemiseen, johon on kirjoitettu: ”Poliisihallitus on tutkinut asian ja on poistanut salassapitoa koskevan merkinnän, koska lausuntoon liittyvä asia on käsitelty Vaasan hovioikeudessa 28.9.2022 (tuomio 22/137596, asianumero R 22/406) lainvoimaisella tuomiolla.”, asiassa on kyse viranomaisen asiakirjasta, jonka sisältö ei vastaa totuutta. Olennaisinta on, että virkamies ei saa virassaan laatia eikä allekirjoittaa asiakirjaa, joka on sisällöltään totuutta vastaamaton. Jos virkamies toimii näin, silloin hän toimii vastoin valtion virkamieslain (750/1994) 14 §:ä.

Toisin sanoen virkamiehillä on virkavelvollisuus ja virkamiehen valehtelu virassaan on lain vastaista.

Lähdeluettelo

1. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 22/108957 (3.3.2022)

2. Vaasan hovioikeuden tuomio 22/137596 (28.9.2022)

3. Poliisihallituksen kirje POL-2022-130847 (27.10.2022)

4. Prejudikaatti KKO 2023:67 (2.10.2023)