1. Poliisihallitus on 1.11.2021 antanut tullille lausunnon1 hiilidioksidi (CO2) kapseleilla toimivista Umarex värikuula-aseista (T4E HDR 50, T4E HDS 68), joita myös ilma-aseiksi kutsutaan.
Ampuma-aselain 2 § 1 momentin mukaan ampuma-aseella tarkoitetaan välinettä, jolla ruutikaasunpaineen, nallimassan räjähdyspaineen tai muun räjähdyspaineen avulla voidaan ampua luoteja, hauleja tai muita ammuksia taikka lamaannuttavia aineita.
Ampuma-aselain 2 a § mukaan tehokkaalla ilma-aseella tarkoitetaan vuonna 1950 tai sen jälkeen valmistettua, ilman tai muun kokoon puristetun kaasun paineella toimivaa esinettä, jonka piipun pienin sisähalkaisija on yli 6,35 millimetriä ja joka on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Hallituksen esitys eduskunnalle ampumaratalaiksi sekä laeiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 20/2014) pykäläkohtaisten perustelujen mukaan tehokkaalla ilma-aseella tarkoitettaisiin asetta, jossa luodin energia tuotettaisiin kokoon puristetun ilman tai muun kaasun paineella erotuksena varsinaisiin ampuma-aseisiin, joissa paine tuotetaan palavan ajoaineen avulla. Paineistettu ilma tai muu kaasu voitaisiin saada aseeseen siinä olevan jousen voimalla taikka painesäiliöstä tai -patruunasta. Sääntelyn piiriin ehdotettaisiin kuuluviksi vain tehokkaimmat ilma-aseet, joiden teho vastaisi varsinaista ampuma-asetta. Tällaisia ilma-aseita olisivat aseet, joiden piipun pienin sisähalkaisija ylittäisi 6,35 millimetriä. Tehokkaiksi ilma-aseiksi ei katsottaisi kaliiperista riippumatta sellaisia ilma-aseita, jotka olisivat suunniteltuja ja tarkoitettuja vain muiden kuin metalliluotien ampumiseen. Tällaisia olisivat esimerkiksi sellaiset muovikuula-aseet (Airsoft-aseet) ja värikuula-aseet (Paintball-aseet), jotka eivät olisi suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan myös metalliluoteja tai -ammuksia.
Luodilla tarkoitetaan pienikaliiperisen (Ø < 20 mm) rihlatun ampuma-aseen ammusta. Luoti on se osa patruunaa, joka irtoaa hylsystä kun hylsyn peräosaan sijoitettu nalli sytyttää ruudin ja paine nousee. Luodin ulkohalkaisija on aina hieman suurempi kuin piipun reiän suurin halkaisija (piipun suuaukon suurin halkaisija); jotta luoti patruunapesästä rihloihin tunkeutuessaan tiivistäisi ruudin palamisen aiheuttaman paineen taakseen ja toisaalta siksi, että rihlat voisivat sisäballistisen vaiheen aikana antaa luodille pyörimisliikkeen, joka vakauttaa luodin lentoasentoa, jonka ansioista luodin ballistinen lentorata on parempi. Luodin tulee siis olla riittävän vahva kestääkseen sisäballistisen rasituksen. Tämän johdosta luodin pituuden on oltava sen halkaisijaa suurempi. Ulkoballistisista syistä luodin kärki on virtaviivainen (usein terävä). Näiden kahden syyn yhteisvaikutuksesta luodin painopiste on lähempänä perää kuin kärkeä. Jos luoti ei sisäballistisen vaiheen aikana rotaatiovakavoidu, kaatuu luoti (alkaa kieppumaan epämääräisesti painopisteensä ympäri) siihen kohdistuvan aerodynaamisen voiman aiheuttaman momentin vaikutuksesta heti jätettyään aseen piipun.
Luoteja on valmistettu
useista eri materiaaleista, kuten esimerkiksi lyijystä, metalliseoksista, kumista,
muovista ja puusta.
Lainsäätäjän tarkoitus on siis ollut se, että tehokkaaksi ilma-aseeksi ei katsottaisi asetta, joka ei ole suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Eikä ampuma-asetta, jonka teho ei vastaisi palavan ajoaineen avulla tuotetun varsinaisen ampuma-aseen luodin iskuenergiaa. Eikä myöskään ampuma-asetta, jonka piipun pienin sisähalkaisija eli pikkukaliiperi (piipun reiän halkaisija mitattuna rihlakuurnien väliin jäävän rihlapalkin harjasta vastakkaisen puolen rihlapalkin harjaan) ei ylittäisi 6,35 millimetriä. Jotta asia tulisi oikein ymmärretyksi, todettakoon tässä yhteydessä, että piipun reiän suurinta halkaisijaa nimitetään isokaliiperiksi (piipun reiän halkaisija mitattuna rihlakuurnan pohjalta vastakkaisen puolen rihlakuurnan pohjaan).
Kuva 2. Piipun sisäpinnalla loivasti kiertyvän rihlakuurnan tehtävänä on saattaa luoti piippuvaiheen aikana pyörimään pituusakselinsa ympäri. Luodin pyörimisliike parantaa lentoratavakautta ja edesauttaa näin paremman osumatarkkuuden saavuttamista.
Palavan ajoaineen (ruutikaasun) avulla tuotetun pienimmän varsinaisen ampuma-aseen (cal. 6.35 pistooli) patruunan [6.35x16SR (.25 ACP)] luodin E0 eli lähtöenergia on noin (85 – 127) J (joulea).
2. Ampuma-aselainsäädännöstä ilmenevästä lainsäätäjän tarkoituksesta piittaamatta poliisihallituksessa on laadittu lausunto, josta on todettavissa, että sen kirjoittajana toiminut ylitarkastaja Reima Pensala ja hyväksyjänä toiminut poliisijohtaja Sanna Heikinheimo ovat sen johdosta, että valmistaja ei ole erikseen kieltänyt värikuula-aseissa muiden kuin muovi- tai kumikuulien käyttämistä ja koska metallista valmistettuja kuulia on kaupan kuluttajamarkkinoilla, päätyneet johtopäätökseen – ko. värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan myös metallista valmistettuja kuorellisia kuulia. Pensala ja Heikinheimo ovat muun ohella tehneet kuitenkin sen virheen, että pyrkivät todistamaan näiden värikuula-aseiden käyttötarkoituksen sinänsä selvien ja tarkkojen havaintojen avulla. Tämä on johtanut kehään, jossa he olettavat premisseissä juuri sen, minkä toivovat todistavansa johtopäätöksessä. Jokainen harkintakykyinen ymmärtää, ettei valmistajan voida päätellä tarkoittaneen aseella ammuttavan kuluttajamarkkinoilla olevia metallikuulia yksinomaan sen vuoksi, ettei se ole ottanut asiakseen kieltää niiden ampumista.
Pensalan ja Heikinheimon menettelyn syy on ilmeinen, pyrkimys osoittaa, että kyseessä olevat Umarex GmbH:n valmistamat värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metallista valmistettuja kuorellisia kuulia, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan ampuma-aselain tarkoittamia tehokkaita ilma-aseita; jolloin vastoin lainsäätäjän tarkoitusta hallintoalamaisia voitaisiin lain kirjaimen ulkopuolelta saattaa epäilyn alaiseksi, syyttää ja tuomita ampuma-aserikoksesta. Siis henkilöitä, joilla ei ole aselupaa, mutta ovat hankkineet ja pitäneet hallussa lupavapaata värikuula-asetta sekä henkilöitä, jotka ovat luovuttaneet lupavapaan värikuula-aseen henkilöille, joilla ei ole aselupaa.
3. Lausunnon mukaan poliisihallitus on tutkinut ko. värikuula-aseita ampumalla niillä metallista valmistettuja kuulia, joissa on ollut muovista valmistettu holkki tai kuori. Edelleen lausunnon mukaan poliisihallitus on koeammunnoissaan saanut T4E HDR 50:lla iskuvoimaksi 11000 J (joulea) ja T4E HDS 68:lla iskuvoimaksi 16000 J (joulea). Sekavassa sinne tänne rönsyilevässä lausunnossa ei ole mainintaa koeammuntapöytäkirjasta, mikä antaa viitettä siitä, että myös koeammuntasuunnitelma on jätetty tekemättä. Lausunnosta ei myöskään ilmene kuulien massaa, eikä sitä mitä ajoainetta poliisihallitus on käyttänyt kun on saanut tulokseksi 11 ja 16 kJ (kilojoulen) iskuvoiman tai miten (koeammuntaolosuhteet) ja millä tarkkuudella tulokset on voitu mitata.
Toisin sanoen, kyse on Pensalan ja Heikinheimon omien sääntöjensä mukaan laatimasta lausunnosta.
4. Selvyyden vuoksi todettakoon, että voiman SI-järjestelmän mukaisen johdannaisyksikön nimi on newton ja sen tunnus on N. Perusyksiköiden avulla lausuttuna 1 N = 1 kg∙m/s2. Energian, työn ja lämpömäärän SI-järjestelmän mukaisen johdannaisyksikön nimi on joule ja sen tunnus on J. Perusyksiköiden avulla lausuttuna 1 J = 1 Nm.
Teoriassa ammuksen lähtöenergia voidaan esittää yhtälöllä (E0 = ½mav0²), jossa E0 = lähtöenergia (J), ma = ammuksen massa (kg) ja v0 = ammuksen lähtönopeus (m/s).
Kun yhtälöstä ratkaistaan v0, voidaan se kirjoittaa muotoon v0 = (2E0/ma)-2
Mikäli E0 = 16000 J (16 kJ) ja ma = 0,0032 kg (Ø 17,3 mm kumikuula 3,2 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.
v0
= (2 x 16000 kg∙m2/s2 /
0,0032 kg)-2 = (32 000 kg∙m2/s2 /
0,0032 kg)-2 ≈ 3162,3 m/s
Ottaen huomioon, että esimerkiksi taistelupanssarivaunujen tuhoamiseen tarkoitettujen pyrstövakavoitujen alikaliiberiammuksien eli ns. nuoliammuksien lähtönopeus on suurimmillaan noin 1600 m/s, ammuttaessa Leopard 2A6:n L55 –kanuunalla, voidaan ymmärtää, että Umarex GmbH:n valmistamilla värikuula-aseilla ja kumikuulilla ei voida 3162,3 m/s lähtönopeutta, eikä 16 kJ lähtöenergiaa saavuttaa.
Mikäli E0 = 16 J ja ma = 0,0032 kg (Ø 17,3 mm kumikuula 3,2 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.
v0
= (2 x 16 kg∙m2/s2 /
0,0032 kg)-2 = (32 kg∙m2/s2 /
0,0032 kg)-2 = 100 m/s
Realistisena voidaan pitää sitä, että Umarex GmbH:n valmistamalla T4E HDS 68 värikuula-aseella 3,2 g kumikuula voidaan saattaa lähtönopeudella 100 m/s liikkeelle eli antaa kumikuulalle 16 J lähtöenergia, mikä on alle 1/5 pienimmän varsinaisen ampuma-aseen patruunan antamasta lähtöenergiasta – (85 – 127) J. Siis alle 20 %:a lähtöenergiasta, jolla varsinaisella ampuma-aseella metallista valmistettu luoti (2 – 3,4) g voidaan saattaa liikkeelle lähtönopeudella (230 – 340) m/s.
Mikäli E0 = 16 J ja ma = 0,022 kg (Ø 17,3 mm teräskuula 22 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.
v0
= (2 x 16 kg∙m2/s2 /
0,022 kg)-2 = (32 kg∙m2/s2 /
0,022 kg)-2 ≈ 38,1 m/s
Eli jos lähtöenergia (E0) pysyy vakiona ja ammuksen massa (ma) kasvaa, niin silloin ammuksen lähtönopeus (v0) laskee.
Mikäli ammuksen massa on 22 g ja sille halutaan saavuttaa 100 m/s lähtönopeus, voidaan tarvittava lähtöenergia laskea seuraavasti.
E0 = ½ x 0,022 kg x (100 m/s)² = 110 Nm eli 110 J
Ammuksen kohteeseen luovuttaman energian vaikutus on sitten ihan eri asia ja riippuu, olosuhteista, ammuksen kohteesta, ammuksen materiaaleista, muodosta, rakenteesta, …. jne..
5. Jos esine saatetaan tyhjiössä liikkeelle maan pinnan suuntaisesti – kulmassa nolla astetta (0°) – korkeudelta h lähtönopeudella v0, voidaan seuraavasta yhtälöstä laskea etäisyys s, jossa esine maan vetovoiman g vaikutuksesta kohtaa maan pinnan.
s = v0(2h/g)-²
Jos h:lle annetaan arvoksi yksi metri (1 m) ja yhtälöön sijoitetaan maan vetovoima g (9,81 m/s²), voidaan se kirjoittaa muotoon.
s = v0(2 m / 9,81 m/s²)-²
Kun yhtälöön sijoitetaan lähtönopeudeksi 100 m/s, saadaan etäisyydeksi, jossa esine kohtaa maan pinnan ~ 45 metriä. Kun yhtälöön sijoitetaan lähtönopeudeksi 38,1 m/s saadaan etäisyydeksi, jossa esine kohtaa maan pinnan ~ 14 metriä. NTP (engl. normal temperature and pressure) olosuhteissa esineen nopeus alkaa hidastua ilmanvastuksen vaikutuksesta heti sen jälkeen kun se on lähtenyt liikkeelle, joten käytännössä mainituissa tapauksissa esine kohtaa maanpinnan jo huomattavasti aikaisemmin.
6. Miesten keihäänheitossa keihään (800 g) lähtönopeudeksi on mitattu 32,3 m/s. Teoriassa keihään lähtöenergia voidaan esittää yhtälöllä (E0 = ½mkv0²), jossa E0 = lähtöenergia (J), mk = keihään massa (kg) ja v0 = keihään lähtönopeus (m/s).
E0
= ½ x 0,8 kg
x (32,3 m/s)² = 0,4 kg x 1043,29 m²/s² = 417,316 kg∙m/s2m
≈ 417,3 Nm ≈ 417 J
Eli ihmisen on todettu kykenevän esinettä heittämällä tuottamaan 417 joulen lähtöenergia, mikä on noin 26 kertaa suurempi kuin valmistajan ilmoittama 16 joulen lähtöenergia T4E HDS 68 värikuula-aseelle.
Pesäpallon heittonopeudeksi on mitattu 44,2 m/s, joten ilmeistä on, että on ihmisiä, jotka kykenevät paljain käsin antamaan 22 gramman teräskuulalle lähtönopeudeksi 38,1 m/s. Perinteisellä ritsalla tai lingolla ihminen kykenee antamaan ko. teräskuulalle merkittävästi suuremman lähtönopeuden.
7. Edellä selvitetyksi tulleen lisäksi se, että perinteisten jousimäntäisten ilmakiväärien, joita saa vapaasti hankkia kuka tahansa 18 vuotta täyttänyt, E10 eli iskuenergia 10 metrin päästä piipun suusta mitattuna, on noin 25 joulea (0,025 kJ) sekä se, että järeimmän metsästysaseemme hirvikiväärin osumaenergiavaatimus 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna on 2700 joulea (2,7 kJ) (Metsästysasetus (666/1993) 16 a § 2 momentti kohta 4 a); osoittaa niille, jotka tuntevat tai haluavat oppia tuntemaan SI-järjestelmän perusyksiköihin sidotut luonnonvakiot ja ampuma-aselain, että poliisihallituksen ylitarkastaja Pensalan kirjoittama ja poliisijohtaja Heikinheimon hyväksymä lausunto, on terveen järjen, luonnonlakien ja ampuma-aselain vastaisena kestämätön.
Lukijan on hyvä pitää mielessä, että mikään tässä kirjoituksessa julki tuotu seikka ei oikeuta tulkitsemaan tätä kirjoitusta siten, että kirjoittaja olisi ottanut kantaa siihen voivatko ko. värikuula-aseet aiheuttaa vaaraa terveydelle, jos niitä käytetään väärin.
Lähdeluettelo
1. Poliisihallituksen lausunto voimakkaasta ilma-aseesta POL-2021-137287 (1.11.2021)
Mikäli poliisijohtaja Sanna Heikinheimo on oikeustieteen lisensiaatti, niin kuin alla olevan linkin välityksellä luettavissa olevan Helsingin Sanomien uutiskirjoituksen (23.2.2002) – Oikeustieteen lisensiaatti Sanna... – perusteella näyttää, antaa Heikinheimon hyväksymästä lausunnosta nyt ilmi tullut viitettä siitä, että oikeustieteen lisensiaatin opinnot on voitu suorittaa saavuttamatta riittävää analyyttisen ajattelun tasoa.
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/ihmiset/art-2000004034071.html
Nähtävästi poliisihallituksen virkamiehillä ei ole kompetenssia ymmärtää ampuma-aselainsäädännön sisältöä ja luonnonlakeja, eikä kykyjä ja taitoja laatia koeammuntasuunnitelmaa, saati koeammuntapöytäkirjaa, johon lausunto voisi perustua.
VastaaPoistaSitä se sitten on kun järjenvalo poliisihallituksen virkamiehillä ei näytä riittävän edes sinne saakka, että ymmärtäisivät sen, että eivät ymmärrä.
VastaaPoistaNiinpä, sillä sitä, että ei ymmärrä edes sitä, ettei ymmärrä tai osaa jotakin asiaa, voidaan pitää alhaisena älykkyytenä (eli korkeana typeryytenä).
VastaaPoistaTurun Sanomien kirjoituksista: ”Suomesta pyöritetään aseiden kansainvälistä salakauppaa”, ”Poliisi antoi väärää tietoa”
VastaaPoistahttps://www.ts.fi/uutiset/216719
https://www.ts.fi/lukijoilta/218003
on nähtävissä, että jo vuonna 2011 poliisihallituksen Reima Pensalan on voitu todeta esittäneen harhaanjohtavia väitteitä.