5. Poliisitarkastajan ja asehallintopäällikön ilmeisen lainvastainen menettely

Poliisihallituksen lausunto voimakkaasta ilma-aseesta POL-2021-137287 (1.11.2021) on leimattu salassa pidettäväksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla (ks. 4. Poliisihallituksen kestämätön lausunto ”voimakkaasta ilma-aseesta” (oikeustapaus.blogspot.com)). Poliisihallituksen asiakirjan POL-2022-130847 mukaan poliisihallituksessa ylitarkastajana toiminut Reima Pensala on 14.10.2022 pyytänyt lausunnon POL-2021-137287, josta salassapitoa koskeva merkintä on poistettu ja asiakirjaan POL-2022-130847 on kirjoitettu: ”Poliisihallitus on tutkinut asian ja on poistanut salassapitoa koskevan merkinnän, koska lausuntoon liittyvä asia on käsitelty Vaasan hovioikeudessa 28.9.2022 (tuomio 22/137596, asianumero R 22/406) lainvoimaisella tuomiolla.”

Toisin kuin poliisitarkastaja Mika Koposen ja asehallintopäällikkö Mika Lehtosen allekirjoittamaan asiakirjaan POL-2022-130847 on:

1. harhaanjohtavasti kirjoitettu, poliisihallituksen lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi jo paljon aiemmin, koska siihen liittyvän Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asian R 22/129 käsittelyn yhteydessä vastaaja on antanut suostumuksensa kirjalliseen menettelyyn, jolloin lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) annetun lain 8 § 1 momentin 2 kohdan nojalla kun vastaajan suostumus asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä on saapunut käräjäoikeudelle.

2. paikkansapitämättömästi kirjoitettu, Vaasan hovioikeuden 28.9.2022 asiassaan R 22/406 antama ratkaisu 22/137596 ei ole saanut lainvoimaa, sillä Korkein oikeus on 2.10.2023 asiassaan R2022/886 antamalla tuomiolla 1372 hylännyt syytteen ampuma-aserikoksesta.

Kun Koponen ja Lehtonen ovat 27.10.2022 allekirjoittaneet asiakirjan POL-2022-130847 ovat he tienneet tai ainakin heidän olisi pitänyt koulutuksensa, virkatehtäviensä ja virkavelvollisuuksiensa perusteella tietää, että:

1. poliisihallituksen lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi kun siihen liittyvän Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asian R 22/129 käsittelyn yhteydessä vastaaja on antanut suostumuksensa kirjalliseen menettelyyn.

2. Vaasan hovioikeuden 28.9.2022 asiassaan R 22/406 antama ratkaisu 22/137596 ei ole lainvoimainen.

Koska tästä tietoisuudestaan huolimatta Koponen ja Lehtonen ovat osallistuneet sellaisen asiakirjan tekemiseen, johon on kirjoitettu: ”Poliisihallitus on tutkinut asian ja on poistanut salassapitoa koskevan merkinnän, koska lausuntoon liittyvä asia on käsitelty Vaasan hovioikeudessa 28.9.2022 (tuomio 22/137596, asianumero R 22/406) lainvoimaisella tuomiolla.”, asiassa on kyse viranomaisen asiakirjasta, jonka sisältö ei vastaa totuutta. Olennaisinta on, että virkamies ei saa virassaan laatia eikä allekirjoittaa asiakirjaa, joka on sisällöltään totuutta vastaamaton. Jos virkamies toimii näin, silloin hän toimii vastoin valtion virkamieslain (750/1994) 14 §:ä.

Toisin sanoen virkamiehillä on virkavelvollisuus ja virkamiehen valehtelu virassaan on lain vastaista.

Lähdeluettelo

1. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 22/108957 (3.3.2022)

2. Vaasan hovioikeuden tuomio 22/137596 (28.9.2022)

3. Poliisihallituksen kirje POL-2022-130847 (27.10.2022)

4. Prejudikaatti KKO 2023:67 (2.10.2023)

4. Poliisihallituksen kestämätön lausunto ”voimakkaasta ilma-aseesta”

1. Poliisihallitus on 1.11.2021 antanut tullille lausunnon¹ hiilidioksidi (CO₂) kapseleilla toimivista Umarex värikuula-aseista (T4E HDR 50, T4E HDS 68), joita myös ilma-aseiksi kutsutaan.

Kuva 1. Vasemmalla on T4E HDR 50 ja siinä käytettävä 12 g hiilidioksidi (CO₂) kapseli sekä rulla, jossa on .50 cal. muovi- tai kumikuulia (Ø 12,7 mm). Oikealla on T4E HDS 68 ja siinä käytettäviä .68 cal. muovi- tai kumikuulia (Ø 17,3 mm) ja 12 g hiilidioksidi (CO₂) kapseleita.

Kyseessä olevat Umarex GmbH:n valmistamat rihlattomat värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan muovista tai kumista valmistettuja kuulia. Valmistaja ilmoittaa lähtöenergia (E₀) tasoksi T4E HDR 50:llä 11 J (joulea) ja T4E HDS 68:llä 16 J.

Ampuma-aselain 2 § 1 momentin mukaan ampuma-aseella tarkoitetaan välinettä, jolla ruutikaasunpaineen, nallimassan räjähdyspaineen tai muun räjähdyspaineen avulla voidaan ampua luoteja, hauleja tai muita ammuksia taikka lamaannuttavia aineita.

Ampuma-aselain 2 a § mukaan tehokkaalla ilma-aseella tarkoitetaan vuonna 1950 tai sen jälkeen valmistettua, ilman tai muun kokoon puristetun kaasun paineella toimivaa esinettä, jonka piipun pienin sisähalkaisija on yli 6,35 millimetriä ja joka on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Hallituksen esitys eduskunnalle ampumaratalaiksi sekä laeiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 20/2014) pykäläkohtaisten perustelujen mukaan tehokkaalla ilma-aseella tarkoitettaisiin asetta, jossa luodin energia tuotettaisiin kokoon puristetun ilman tai muun kaasun paineella erotuksena varsinaisiin ampuma-aseisiin, joissa paine tuotetaan palavan ajoaineen avulla. Paineistettu ilma tai muu kaasu voitaisiin saada aseeseen siinä olevan jousen voimalla taikka painesäiliöstä tai -patruunasta. Sääntelyn piiriin ehdotettaisiin kuuluviksi vain tehokkaimmat ilma-aseet, joiden teho vastaisi varsinaista ampuma-asetta. Tällaisia ilma-aseita olisivat aseet, joiden piipun pienin sisähalkaisija ylittäisi 6,35 millimetriä. Tehokkaiksi ilma-aseiksi ei katsottaisi kaliiperista riippumatta sellaisia ilma-aseita, jotka olisivat suunniteltuja ja tarkoitettuja vain muiden kuin metalliluotien ampumiseen. Tällaisia olisivat esimerkiksi sellaiset muovikuula-aseet (Airsoft-aseet) ja värikuula-aseet (Paintball-aseet), jotka eivät olisi suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan myös metalliluoteja tai -ammuksia.

Luodilla tarkoitetaan pienikaliiperisen (Ø < 20 mm) rihlatun ampuma-aseen ammusta. Luoti on se osa patruunaa, joka irtoaa hylsystä kun hylsyn peräosaan sijoitettu nalli sytyttää ruudin ja paine nousee. Luodin ulkohalkaisija on aina hieman suurempi kuin piipun reiän suurin halkaisija (piipun suuaukon suurin halkaisija); jotta luoti patruunapesästä rihloihin tunkeutuessaan tiivistäisi ruudin palamisen aiheuttaman paineen taakseen ja toisaalta siksi, että rihlat voisivat sisäballistisen vaiheen aikana antaa luodille pyörimisliikkeen, joka vakauttaa luodin lentoasentoa, jonka ansioista luodin ballistinen lentorata on parempi. Luodin tulee siis olla riittävän vahva kestääkseen sisäballistisen rasituksen. Tämän johdosta luodin pituuden on oltava sen halkaisijaa suurempi. Ulkoballistisista syistä luodin kärki on virtaviivainen (usein terävä). Näiden kahden syyn yhteisvaikutuksesta luodin painopiste on lähempänä perää kuin kärkeä. Jos luoti ei sisäballistisen vaiheen aikana rotaatiovakavoidu, kaatuu luoti (alkaa kieppumaan epämääräisesti painopisteensä ympäri) siihen kohdistuvan aerodynaamisen voiman aiheuttaman momentin vaikutuksesta heti jätettyään aseen piipun.

Luoteja on valmistettu useista eri materiaaleista, kuten esimerkiksi lyijystä, metalliseoksista, kumista, muovista ja puusta.

Lainsäätäjän tarkoitus on siis ollut se, että tehokkaaksi ilma-aseeksi ei katsottaisi asetta, joka ei ole suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Eikä ampuma-asetta, jonka teho ei vastaisi palavan ajoaineen avulla tuotetun varsinaisen ampuma-aseen luodin iskuenergiaa. Eikä myöskään ampuma-asetta, jonka piipun pienin sisähalkaisija eli pikkukaliiperi (piipun reiän halkaisija mitattuna rihlakuurnien väliin jäävän rihlapalkin harjasta vastakkaisen puolen rihlapalkin harjaan) ei ylittäisi 6,35 millimetriä. Jotta asia tulisi oikein ymmärretyksi, todettakoon tässä yhteydessä, että piipun reiän suurinta halkaisijaa nimitetään isokaliiperiksi (piipun reiän halkaisija mitattuna rihlakuurnan pohjalta vastakkaisen puolen rihlakuurnan pohjaan).

Kuva 2. Piipun sisäpinnalla loivasti kiertyvän rihlakuurnan tehtävänä on saattaa luoti piippuvaiheen aikana pyörimään pituusakselinsa ympäri. Luodin pyörimisliike parantaa lentoratavakautta ja edesauttaa näin paremman osumatarkkuuden saavuttamista.

Palavan ajoaineen (ruutikaasun) avulla tuotetun pienimmän varsinaisen ampuma-aseen (cal. 6.35 pistooli) patruunan [6.35x16SR (.25 ACP)] luodin E₀ eli lähtöenergia on noin (85 – 127) J (joulea).

2. Ampuma-aselainsäädännöstä ilmenevästä lainsäätäjän tarkoituksesta piittaamatta poliisihallituksessa on laadittu lausunto, josta on todettavissa, että sen kirjoittajana toiminut ylitarkastaja Reima Pensala ja hyväksyjänä toiminut poliisijohtaja Sanna Heikinheimo ovat sen johdosta, että valmistaja ei ole erikseen kieltänyt värikuula-aseissa muiden kuin muovi- tai kumikuulien käyttämistä ja koska metallista valmistettuja kuulia on kaupan kuluttajamarkkinoilla, päätyneet johtopäätökseen – ko. värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan myös metallista valmistettuja kuorellisia kuulia. Pensala ja Heikinheimo ovat muun ohella tehneet kuitenkin sen virheen, että pyrkivät todistamaan näiden värikuula-aseiden käyttötarkoituksen sinänsä selvien ja tarkkojen havaintojen avulla. Tämä on johtanut kehään, jossa he olettavat premisseissä juuri sen, minkä toivovat todistavansa johtopäätöksessä. Jokainen harkintakykyinen ymmärtää, ettei valmistajan voida päätellä tarkoittaneen aseella ammuttavan kuluttajamarkkinoilla olevia metallikuulia yksinomaan sen vuoksi, ettei se ole ottanut asiakseen kieltää niiden ampumista.

Pensalan ja Heikinheimon menettelyn syy on ilmeinen, pyrkimys osoittaa, että kyseessä olevat Umarex GmbH:n valmistamat värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metallista valmistettuja kuorellisia kuulia, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan ampuma-aselain tarkoittamia tehokkaita ilma-aseita; jolloin vastoin lainsäätäjän tarkoitusta hallintoalamaisia voitaisiin lain kirjaimen ulkopuolelta saattaa epäilyn alaiseksi, syyttää ja tuomita ampuma-aserikoksesta. Siis henkilöitä, joilla ei ole aselupaa, mutta ovat hankkineet ja pitäneet hallussa lupavapaata värikuula-asetta sekä henkilöitä, jotka ovat luovuttaneet lupavapaan värikuula-aseen henkilöille, joilla ei ole aselupaa.

3. Lausunnon mukaan poliisihallitus on tutkinut ko. värikuula-aseita ampumalla niillä metallista valmistettuja kuulia, joissa on ollut muovista valmistettu holkki tai kuori. Edelleen lausunnon mukaan poliisihallitus on koeammunnoissaan saanut T4E HDR 50:lla iskuvoimaksi 11000 J (joulea) ja T4E HDS 68:lla iskuvoimaksi 16000 J (joulea). Sekavassa sinne tänne rönsyilevässä lausunnossa ei ole mainintaa koeammuntapöytäkirjasta, mikä antaa viitettä siitä, että myös koeammuntasuunnitelma on jätetty tekemättä. Lausunnosta ei myöskään ilmene kuulien massaa, eikä sitä mitä ajoainetta poliisihallitus on käyttänyt kun on saanut tulokseksi 11 ja 16 kJ (kilojoulen) iskuvoiman tai miten (koeammuntaolosuhteet) ja millä tarkkuudella tulokset on voitu mitata.

Toisin sanoen, kyse on Pensalan ja Heikinheimon omien sääntöjensä mukaan laatimasta lausunnosta.

4. Selvyyden vuoksi todettakoon, että voiman SI-järjestelmän mukaisen johdannaisyksikön nimi on newton ja sen tunnus on N. Perusyksiköiden avulla lausuttuna 1 N = 1 kg∙m/s². Energian, työn ja lämpömäärän SI-järjestelmän mukaisen johdannaisyksikön nimi on joule ja sen tunnus on J. Perusyksiköiden avulla lausuttuna 1 J = 1 Nm.

Teoriassa ammuksen lähtöenergia voidaan esittää yhtälöllä (E₀ = ½m_av₀²), jossa E₀ = lähtöenergia (J), m_a = ammuksen massa (kg) ja v₀ = ammuksen lähtönopeus (m/s).

Kun yhtälöstä ratkaistaan v₀, voidaan se kirjoittaa muotoon v₀ = (2E₀/m_a)^-2

Mikäli E₀ = 16000 J (16 kJ) ja m_a = 0,0032 kg (Ø 17,3 mm kumikuula 3,2 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.

v₀ = (2 x 16000 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 = (32 000 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 ≈ 3162,3 m/s

Ottaen huomioon, että esimerkiksi taistelupanssarivaunujen tuhoamiseen tarkoitettujen pyrstövakavoitujen alikaliiberiammuksien eli ns. nuoliammuksien lähtönopeus on suurimmillaan noin 1600 m/s, ammuttaessa Leopard 2A6:n L55 –kanuunalla, voidaan ymmärtää, että Umarex GmbH:n valmistamilla värikuula-aseilla ja kumikuulilla ei voida 3162,3 m/s lähtönopeutta, eikä 16 kJ lähtöenergiaa saavuttaa.

Mikäli E₀ = 16 J ja m_a = 0,0032 kg (Ø 17,3 mm kumikuula 3,2 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.

v₀ = (2 x 16 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 = (32 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 = 100 m/s

Realistisena voidaan pitää sitä, että Umarex GmbH:n valmistamalla T4E HDS 68 värikuula-aseella 3,2 g kumikuula voidaan saattaa lähtönopeudella 100 m/s liikkeelle eli antaa kumikuulalle 16 J lähtöenergia, mikä on alle 1/5 pienimmän varsinaisen ampuma-aseen patruunan antamasta lähtöenergiasta – (85 – 127) J. Siis alle 20 %:a lähtöenergiasta, jolla varsinaisella ampuma-aseella metallista valmistettu luoti (2 – 3,4) g voidaan saattaa liikkeelle lähtönopeudella (230 – 340) m/s.

Mikäli E₀ = 16 J ja m_a = 0,022 kg (Ø 17,3 mm teräskuula 22 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.

v₀ = (2 x 16 kg∙m²/s² / 0,022 kg)^-2 = (32 kg∙m²/s² / 0,022 kg)^-2 ≈ 38,1 m/s

Eli jos lähtöenergia (E₀) pysyy vakiona ja ammuksen massa (m_a) kasvaa, niin silloin ammuksen lähtönopeus (v₀) laskee.

Mikäli ammuksen massa on 22 g ja sille halutaan saavuttaa 100 m/s lähtönopeus, voidaan tarvittava lähtöenergia laskea seuraavasti.

E₀ = ½ x 0,022 kg x (100 m/s)² = 110 Nm eli 110 J

Ammuksen kohteeseen luovuttaman energian vaikutus on sitten ihan eri asia ja riippuu, olosuhteista, ammuksen kohteesta, ammuksen materiaaleista, muodosta, rakenteesta, …. jne..

5. Jos esine saatetaan tyhjiössä liikkeelle maan pinnan suuntaisesti – kulmassa nolla astetta (0°) – korkeudelta h lähtönopeudella v₀, voidaan seuraavasta yhtälöstä laskea etäisyys s, jossa esine maan vetovoiman g vaikutuksesta kohtaa maan pinnan.

s = v₀(2h/g)^-²

Jos h:lle annetaan arvoksi yksi metri (1 m) ja yhtälöön sijoitetaan maan vetovoima g (9,81 m/s²), voidaan se kirjoittaa muotoon.

s = v₀(2 m / 9,81 m/s²)^-²

Kun yhtälöön sijoitetaan lähtönopeudeksi 100 m/s, saadaan etäisyydeksi, jossa esine kohtaa maan pinnan ~ 45 metriä. Kun yhtälöön sijoitetaan lähtönopeudeksi 38,1 m/s saadaan etäisyydeksi, jossa esine kohtaa maan pinnan ~ 14 metriä. NTP (engl. normal temperature and pressure) olosuhteissa esineen nopeus alkaa hidastua ilmanvastuksen vaikutuksesta heti sen jälkeen kun se on lähtenyt liikkeelle, joten käytännössä mainituissa tapauksissa esine kohtaa maanpinnan jo huomattavasti aikaisemmin.

6. Miesten keihäänheitossa keihään (800 g) lähtönopeudeksi on mitattu 32,3 m/s. Teoriassa keihään lähtöenergia voidaan esittää yhtälöllä (E₀ = ½m_kv₀²), jossa E₀ = lähtöenergia (J), m_k = keihään massa (kg) ja v₀ = keihään lähtönopeus (m/s).

E₀ = ½ x 0,8 kg x (32,3 m/s)² = 0,4 kg x 1043,29 m²/s² = 417,316 kg∙m/s²m ≈ 417,3 Nm ≈ 417 J

Eli ihmisen on todettu kykenevän esinettä heittämällä tuottamaan 417 joulen lähtöenergia, mikä on noin 26 kertaa suurempi kuin valmistajan ilmoittama 16 joulen lähtöenergia T4E HDS 68 värikuula-aseelle.

Pesäpallon heittonopeudeksi on mitattu 44,2 m/s, joten ilmeistä on, että on ihmisiä, jotka kykenevät paljain käsin antamaan 22 gramman teräskuulalle lähtönopeudeksi 38,1 m/s. Perinteisellä ritsalla tai lingolla ihminen kykenee antamaan ko. teräskuulalle merkittävästi suuremman lähtönopeuden.

7. Edellä selvitetyksi tulleen lisäksi se, että perinteisten jousimäntäisten ilmakiväärien, joita saa vapaasti hankkia kuka tahansa 18 vuotta täyttänyt, E₁₀ eli iskuenergia 10 metrin päästä piipun suusta mitattuna, on noin 25 joulea (0,025 kJ) sekä se, että järeimmän metsästysaseemme hirvikiväärin osumaenergiavaatimus 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna on 2700 joulea (2,7 kJ) (Metsästysasetus (666/1993) 16 a § 2 momentti kohta 4 a); osoittaa niille, jotka tuntevat tai haluavat oppia tuntemaan SI-järjestelmän perusyksiköihin sidotut luonnonvakiot ja ampuma-aselain, että poliisihallituksen ylitarkastaja Pensalan kirjoittama ja poliisijohtaja Heikinheimon hyväksymä lausunto, on terveen järjen, luonnonlakien ja ampuma-aselain vastaisena kestämätön.

Lukijan on hyvä pitää mielessä, että mikään tässä kirjoituksessa julki tuotu seikka ei oikeuta tulkitsemaan tätä kirjoitusta siten, että kirjoittaja olisi ottanut kantaa siihen voivatko ko. värikuula-aseet aiheuttaa vaaraa terveydelle, jos niitä käytetään väärin.

Lähdeluettelo

1. Poliisihallituksen lausunto voimakkaasta ilma-aseesta POL-2021-137287 (1.11.2021)

3. Lainkäyttöviranomaisten menettely rikokseen syyllistyneen lainkäyttöviranomaisen rikosseuraamusten estämiseksi ja minimoimiseksi

1. Sisä-Suomen poliisilaitoksella tutkinnanjohtajana toiminut ja tuolloin noin 57 vuoden ikäinen rikoskomisario A määräsi 23.5.2015 B:n pidätettäväksi vaikka pidättämisen edellytykset eivät täyttyneet. Laiton pidättäminen johti B:n kuljettamiseen toiselta paikkakunnalta noin 180 kilometrin päähän Tampereen poliisivankilaan ja noin 48 tunnin pituiseen vapaudenmenetykseen, mikä tuli myös B:n työnantajan tietoon. B:n kohdistettu tutkintaprosessi, jossa A on toiminut keskeisenä ja varsin aktiivisena esitutkintavirkamiehenä, lopetettiin vasta 17.12.2015 tutkinnan päätöksellä, vaikka esitutkintavirkamiehinä toimineiden tiedossa on ollut viimeistään 23.5.2015 lähtien, ettei B:n syyllisyyden puolesta ole ollut todennäköisiä syitä.

2. Valtakunnansyyttäjänvirasto on 16.3.2016 vastaanottanut vapaudenriistoa ynnä muuta koskevan tutkintapyynnön, jossa asianomistaja B vaati A:lle rangaistusta, mikäli tämän todetaan syyllistyneen rikokseen. Se, että tutkintapyyntö on voitu toimittaa vasta noin 10 kuukautta sen jälkeen kun B joutui A:n rikosten uhriksi; osoittaa, että A ja tai tämän kollegat on perusteettomasti pitkittänyt B:n kohdistettua tutkintaprosessia ja sen päättymistä koskevan tiedon toimittamista B:lle.

3. Sittemmin B:n tutkintapyynnön johdosta kirjattiin poliisirikosasia, jossa tutkinnanjohtajana toiminut Länsi-Suomen syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Petri Rautio ja tutkijana toiminut Lounais-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario Jaakko Haukka päätyivät pyytämään A:lta lausunnon ja ilmiannetun A:n antaman sekavan lausunnon jälkeen asia on 18.4.2016 päätetty jättää tutkimatta. Haukan ja Raution menettely ilmentää oikein hyvin sen, että heidän roolinsa on ollut ensisijaisesti estää rikokseen syyllistyneen lainkäyttöviranomaisen rikosseuraamukset; sillä ei rikoksia siten tutkita, että pyydetään epäillyltä, joka ei ole asiassa velvollinen pysymään totuudessa, lausunto ja sen jälkeen tyydytään tämän lausuntoon. Mutta muun muassa näin lainkäyttöviranomaiset voivat käytännössä kuitenkin antaa toisilleen syytesuojaa ja samalla loukata erityisesti heikossa sosiaalisessa tai taloudellisessa asemassa olevien uhriensa oikeuksia, sillä lainkäyttöviranomaisten mielivaltaisten ja virheellisten sekä uhrien kannalta kielteisten ratkaisujen jälkikäteistä oikeussuojaa ei asianomistajan asemassa olevalla uhrilla käytännössä ole saatavissa jos hänen sosiaalinen tai taloudellinen asemansa on heikko.

4. Nähtävästi B:n sosiaalinen tai taloudellinen asema ei ollut heikko, sillä B kanteli 23.5.2016 valtakunnansyyttäjänvirastolle syyttäjätutkinnanjohtaja Raution ratkaisusta olla aloittamatta esitutkintaa ja pyysi, että asiassa määrätään aloitettavaksi esitutkinta, koska on syytä epäillä virkarikosta. Valtakunnansyyttäjänviraston 27.6.2016 antamalla päätöksellä Raution ratkaisu kumottiin ja määrättiin, että asiassa tulee toimittaa esitutkinta ja syyteharkinta, mikä ilmentää Raution ratkaisun kestämättömyyttä.

5. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi A:n 15.12.2017 antamallaan tuomiolla tuottamuksellisesta vapaudenriistosta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 30:een 42 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1260 euroa. Syyttäjänä asiassa toimi kihlakunnansyyttäjä Janne Kangas. Käräjäoikeuden ratkaisukokoonpano koostui puheenjohtajana toimineesta käräjätuomari Juha Parmiosta. Todettakoon tässä yhteydessä, että B:n avustajana on toiminut asianajaja Markku Fredman, joka B:n asiaa ajaessaan on mitä ilmeisimmin vaikuttanut myös käräjäoikeuden tuomion tasoon.

6. A haki muutosta käräjäoikeuden tuomioon ja Turun hovioikeus myönsi A:lle jatkokäsittely- ja valitusluvan, vaikka perusteluiltaan poikkeuksellisen korkeatasoisesta ja lopputulokseltaan selvästi oikeasta käräjäoikeuden tuomiosta sen oikeellisuus on varsin helposti luettavissa. Käräjäoikeuden tavoin myös hovioikeus luki 2.4.2019 antamassaan tuomioissa A:n syyksi tuottamuksellisen vapaudenriiston sekä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen, mutta jätti A:n rangaistukseen tuomitsematta. Toisin sanoen hovioikeudenneuvokset Salla-Maaret Keränen, Kari-Matti Kauppila ja Atte Andersson päätyivät puheenjohtajana toimineen Keräsen johdolla siltä osin virheelliseen ratkaisuun kun jättivät A:n rangaistukseen tuomitsematta siitä huolimatta, että selvää on, ettei asiassa ole ollut edellytyksiä rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle. Se, että hovioikeuden neuvos Andersson myönsi A:lle jatkokäsittely- ja valitusluvan, vaikka käräjäoikeuden tuomion sisällöstä sen oikeellisuus on helposti luettavissa, osaltaan ilmentää oikein hyvin sen, että Anderssonin ilmeisenä roolina on ollut ensisijaisesti estää rikokseen syyllistyneen lainkäyttöviranomaisen rikosseuraamukset. Se, että hovioikeudessa A jätettiin rangaistukseen tuomitsematta piittaamatta siitä, ettei asiassa ole ollut edellytyksiä rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle, ilmentää sitä, että hovioikeuden jäsenien toissijaisena tarkoituksena on ollut rikokseen syyllistyneen lainkäyttöviranomaisen rikosseuraamusten minimointi.

7. Vain B haki hovioikeuden ratkaisua koskevaa jatkokäsittely- ja valituslupaa korkeimmalta oikeudelta sekä vaati valituksessaan, että A tuomitaan 30 päiväsakon rangaistukseen. Näin ollen A sekä syyttäjä olivat tyytyneet siihen, että A:n syyksi oli tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla luettu tuottamuksellinen vapaudenriisto ja tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen, sen johdosta, että tutkinnanjohtajana toiminut A oli määrännyt rikoksesta epäiltynä kuullun B:n pidätettäväksi, vaikka tämä oli perustellusti kiistänyt osallisuutensa epäiltyyn rikokseen eikä asiassa siten ollut ollut yleisiä eikä erityisiä edellytyksiä pidättää B:tä. Se, että syyttäjä Kangas ei ryhtynyt toimiin jatkokäsittely- ja valituslupakirjelmän toimittamiseksi korkeimmalle oikeudelle hovioikeuden virheellisen ratkaisun johdosta, vaikka hovioikeudessa Kangas on käräjäoikeuden tuomion perusteluihin viitaten vaatinut, että A:n valitus hylätään, osoittaa myös Kankaan osaltaan pyrkineen rikokseen syyllistyneen lainkäyttöviranomaisen rikosseuraamusten minimointiin.

8. Korkein oikeus myönsi B:lle valitusluvan ja muutti 16.10.2020 antamallaan ratkaisulla hovioikeuden tuomiolauselmaa siten, että A tuomittiin 30:een 42 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 260 euroa. Toisin sanoen korkein oikeus pysytti käräjäoikeuden jo 15.12.2017 perustellusti langettaman rangaistuksen.

9. A:ta koskevasta oikeudenkäyntiaineistosta on nähtävissä, että hovioikeudelle osoitetun jatkokäsittely- ja valituslupahakemuksen jättämisen määräpäivästä seuraavana päivänä A on täyttänyt 60 vuotta. Ottaen huomioon käräjäoikeuden tuomion perusteluiden tason ja A:n kokemusvuodet oikeusjärjestelmästä, hänen on täytynyt viimeistään käräjäoikeuden tuomion luettuaan ymmärtää, ettei sen muuttamiseen ole löydettävissä kestäviä perusteita. Toisaalta A:n on ollut ilmeisen tietoinen siitä, että prosessit kestävät usein vuosia sekä hovi- että korkeimmassa oikeudessa ja siitä, että vuonna 1959 tai sitä ennen syntynyt komisario (päällystöön kuuluva poliisimies) on voinut jäädä eläkkeelle 63 vuoden iässä. Mikä A:n osalta on tarkoittanut sitä, että tämä olisi voinut jäädä eläkkeelle tammikuussa 2021. Eli ennen kuin poliisiviranomaisen virkamiesoikeudellinen lainkäyttöratkaisu; jossa tulisi ensisijaisesti arvioida sitä, voidaanko luottaa siihen, että A on lojaali poliisin tehtäville ihmis- ja perusoikeuksien suojaamisessa, kun hänet on muun ohella tuomittu tuottamuksellisesta vapaudenriistosta rangaistukseen; olisi voinut tulla lainvoimaiseksi.

10. Huomioon ottaen edellä lausuttu viranomaisrikollisena toimineen A:n osalta prosessin pitkittäminen on ymmärrettävissä, mutta sen sijaan osaltaan syyttäjäviranomaisessa toimineiden ja hovioikeuden jäsenien menettely on tarpeettomasti johtanut B:n oikeudenkäyntikulujen kasvamiseen sekä etenkin hovioikeudenneuvos Anderssonin menettely on pitkittänyt prosessia lähes kolmella vuodella, joka lienee ollut se vähimmäistavoite, mitä A on käräjäoikeuden tuomion jälkeisillä toimillaan pyrkinyt saavuttamaan.

11. Syyttäjätutkinnanjohtaja Raution, hovioikeudenneuvosten (Keränen, Kauppila, Andersson) ja syyttäjä Kankaan hovioikeusvaiheen jälkeinen menettely osaltaan A:n puolesta, voidaan todeta osoittavan piittaamattomuutta virkatoiminnassa noudatettavista säännöksistä ja määräyksistä sekä julkisen vallan käyttöä muuhun kuin mihin se lain mukaan on tarkoitettu. Varsinkin kun nämä ovat olleet oikein hyvin tietoisia siitä, että rikosprosessin päätyttyä poliisiviranomaisen tulee virkamiesoikeudellisessa prosessissa arvioida, onko viranomaisrikollisena toiminut A lojaali poliisin tehtäville.

Lähdeluettelo

1. Tutkintapyyntö, tuottamuksellinen vapaudenriisto ym., poliisirikosasia

2. Tutkintailmoitus 5650/R/22924/16

3. Länsi-Suomen syyttäjäviraston päätös 16/577

4. Kihlakunnansyyttäjän ratkaisua 16/577 koskeva kantelu

5. Valtakunnansyyttäjänviraston päätös asiassa 247/21/16

6. Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 17/152012

7. Turun hovioikeuden tuomio 19/114685

8. Länsi-Suomen syyttäjäviraston päiväkirja R 17/1673

9. Turun hovioikeuden diaari R 18/483

10. Korkeimman oikeuden ratkaisu 2020:80

2. Päällystöön kuuluvan poliisimiehen irtisanominen

Kaakkois-Suomen poliisilaitos on poliisipäällikkö Ari Karvosen johdolla irtisanonut ja pidättänyt virastaan komisarion virassa toimineen poliisimiehen useiden vuosien takaisten viestien aiheuttamaksi katsotun luottamuspulan johdosta.¹ Irtisanottu komisario on kertonut, ettei häntä epäillä mistään rikoksesta ja pitänyt pelkästään kahden henkilön välisistä viesteistä tehdyn johtopäätöksen johdosta häneen kohdistettua poliisipäällikön johtamaa menettelyä erittäin loukkaavana sekä ilmoittanut hakevansa hallinto-oikeudelta asiaan muutosta.²

Eräs toinen Helsingin poliisilaitoksella rikostarkastajana ja komisariona toiminut poliisimies on tuomittu lainvoimaisesti henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista – kahdesta pahoinpitelystä rangaistukseen, jolloin hän on myös laiminlyönyt virkaansa kuuluvan velvollisuuden käyttäytyä siten, ettei luottamus poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon vaarannu. Rikosylitarkastaja Vesa Hietala ja apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen ovat tehneet ratkaisun olla purkamatta virkasuhdetta, vaikka tämän poliisimiehen osalta on raskauttavana muun ohella todettavissa se seikka, että kyseessä ovat toistuvat väkivaltarikokset, muun ohella naiseen kohdistunut pahoinpitely. Hietalan ja Kopperoisen tekemä päätös on annettu tiedoksi muun muassa rikosylitarkastaja Jonna Turuselle ja poliisipäällikkö Lasse Aapiolle, mutta nähtävästi nämä tai asianomainen poliisimies itse ei ole hakenut siihen muutosta hallinto-oikeudelta.^{3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10}

Toisin sanoen Helsingin poliisilaitoksella poliisipäällikkö Aapio, apulaispoliisipäällikkö Kopperoinen sekä rikosylitarkastajat Turunen ja Hietala ovat olleet tyytyväisiä siihen, että toistuviin henkeen ja terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin syyllistynyt poliisimies on erotettu kuukaudeksi virastaan. Sitten tämän kuukauden jälkeen tämä poliisimies on palannut virkaansa, johon kuulunee virka-ase sekä oikeus ja velvollisuus sen käyttämiseen huolimatta toistuvista väkivaltarikoksistaan, jotka ilmentävät piittaamatonta suhtautumista toisten ihmisten henkeen ja terveyteen, joiden varjeleminen on yksi poliisin tärkeimpiä tehtäviä.

Ottaen huomioon, että Helsingin poliisilaitoksella rikostarkastajana ja komisariona toimineella poliisimiehellä mahdolliset seuraamukset ovat olleet ennakoitavissa ennen toistuviin väkivaltarikosiin ryhtymistä ja se, ettei Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella komisariona toimineeseen poliisimieheen kohdistu rikosepäilyä sekä toisaalta poliisiviranomaisen lojaliteettivelvollisuuden sisältö, johon vaikuttaa poliisin lakisääteisten tehtävien ja niissä noudatettavien periaatteiden lisäksi myös poliisiorganisaation yhteisesti hyväksymät arvot sekä eettinen koodisto, on kyseisiä poliisiviranomaisen virkamiesoikeudellisia lainkäyttöratkaisuja pidettävä vähintäänkin ristiriitaisina.

Lukijan on hyvä pitää mielessä, että mikään tässä kirjoituksessa julki tuotu seikka ei oikeuta tulkitsemaan tätä kirjoitusta siten, että kirjoittajalla olisi äärioikeistolaiseen ideologiaan liittyviä näkemyksiä.

Lähdeluettelo

1. Poliisiviranomaisen tiedote (31.3.2022)

https://poliisi.fi/-/poliisi-irtisanottu-aarioikeistolaisten-nakemysten-aiheuttaman-luottamuspulan-takia

2. Iltalehden artikkeli (31.3.2022) – Komisario irtisanottiin äärioikeiston ideologiaan liittyvien näkemysten vuoksi – näin hän kommentoi

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9d6499a5-ce09-409b-a2af-fd34ececa7a6

3. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 19/155829 (17.12.2019)

4. Ilta Sanomien artikkeli (17.12.2019) – Perheväkivallan salaamista ajanut rikostarkastaja pahoinpiteli seurustelukumppaninsa

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006346092.html

5. Helsingin Sanomien artikkeli (17.12.2019) – Kaikkien perheväkivaltajuttujen salaamista esittänyt poliisin rikostarkastaja sai itse tuomion seurustelukumppaninsa pahoinpitelystä

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006345986.html

6. Iltalehden artikkeli (19.12.2019) – Perheväkivallan salaamista ajaneelle rikostarkastajalle isot sakot naisystävän pahoinpitelystä

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/87dd008d-4343-4b88-8271-88ab4ff79b3f

7. Iltalehden artikkeli (19.12.2019) – Naisystävänsä pahoinpitelystä tuomittu rikostarkastaja jatkaa yhä poliisissa: ''Kohtuullisen tavanomainen asia''

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/daac3b18-a2d3-4b51-baa1-87419ac8dc83

8. Kansallisen vastarinnan artikkeli (21.12.2019) – Perheväkivallan totaalisalausta halunnut vihapuhepoliisi tuomittiin perheväkivallasta

https://www.vastarinta.com/perhevakivallan-totaalisalausta-halunnut-vihapuhepoliisi-tuomittiin-perhevakivallasta/

9. Helsingin poliisilaitoksen päätös POL-2019-18356 (24.1.2020)

10. Helsingin Sanomien artikkeli (25.1.2020) – Lähisuhdeväkivaltajuttujen salaamista ajanut korkea-arvoinen poliisi pahoinpiteli naisystävänsä – Helsingin poliisi erotti rikostarkastajan kuukaudeksi

https://www.hs.fi/paivanlehti/25012020/art-2000006383741.html

1. Syyttäjän temppuilu kansanedustaja Päivi Räsästä koskeneessa asiassa R 21/3567 tuleee selvittää

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi 30.3.2022 antamallaan tuomiolla kaikki Räsästä ja piispa Juhana Pohjolaa koskeneet syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja muut vaatimukset sekä velvoitti valtion korvaamaan oikeudenkäyntikuluja seuraavasti: Räsäselle 49.984,4 euroa, Pohjolalle 11.997,9 euroa ja Suomen Luther -säätiölle 496 euroa. Eli yhteensä 62.478,3 euroa.

Syyttäjinä asiassa toimivat Anu Mantila ja Maija Päivinen. Syytteiden nostaminen perustui valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen määräykseen. Räsästä avusti lakimies Matti Sankamo ja Pohjolaa avusti lakimies Jyrki Anttinen. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi laamanni Tuomas Nurmi ja muina jäseninä käräjätuomarit Jussi Leskinen ja Marja Kekäläinen.

Käräjäoikeuden syytteet hylännyt yksimielinen tuomio on täysin odotettu ja hyvin perusteltu, joten ilmeistä on, ettei sen muuttamiseen ole löydettävissä kestäviä perusteita. Sen sijaan käräjäoikeuden tuomion sisällön ja Räsäsen asiaa koskevassa tiedotustilaisuudessa lausuman perusteella on todettavissa, että syyttäjä on tuomioistuimessa väittänyt Räsäsen sanoneen asioita, joita Räsänen ei ollut lausunut, ja siten syyttäjän voidaan todeta antaneen rikoslain 15 luvussa säädetyllä tavalla perättömän lausuman tuomioistuimessa taikka vaihtoehtoisesti rikkoneen velvollisuutensa pysyä totuudessa tai käyttäneen muutoin virka-asemaansa väärin rikoslain 40 luvussa tarkoitetulla tavalla.

Asian tullessa jo osaltaan muutoin selvitetyksi, syyttäjä on tavallaan pyrkinyt kiistämään esittäneensä Räsäsen sanoneen asioita, joita Räsänen ei ollut lausunut, mutta se mitä syyttäjä on tuomioistuimessa suullisesti tai muutoin esittänyt tulee perusteellisesti asia tutkimalla selvittää, sillä ei rikoksia siten tutkita, että kysytään epäillyltä, onko rikosta tapahtunut ja sen jälkeen tyydytään tämän vastaukseen.