8. Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies on etsintäkuulutettu

Oikeusministeriöstä on lähetetty poliisille Lauri Ilmari Kososta, joka valtioneuvoston nettisivujen mukaan toimii ylitarkastajana Poliisihallituksessa, koskeva haastekuulutus. Tämän vuoksi rikospoliisi on antanut tuomioistuimelle virka-apua ja etsintäkuuluttanut Kososen.

Koska kyse on Oikeusministeriöstä poliisille lähetetystä haastekuulutuksesta ja haasteen tiedoksi antaminen on ensisijaisesti Oikeusministeriön alaisuudessa käräjäoikeudessa toimivan haastemiehen virkatehtävä; on ilmeistä, että haastemies on ensin tavoitellut Kososta ainakin tämän virkapuhelinnumerosta, virkasähköpostiosoitteesta, kotiosoitteesta ja virkapaikalta Poliisihallituksesta, mutta virkatehtävän suorittamisen kannalta tuloksetta. Nähtävästi tämän jälkeen haastemies on kokemusten perusteella todennut Kososen välttelevän haastamista ja pyytänyt käräjätuomarilta Kososen etsintäkuuluttamista tämän haastamiseksi oikeuteen. Toisenlaiseen johtopäätökseen ei voida päätyä siitäkään, että haastemies on pyytänyt Rajavartiolaitokselta virka-apua – Tehostettua rajanylityspisteiden seurantaa rikosasiassa etsintäkuulutetun vastaaja Kososen tavoittamiseksi ja haastamiseksi oikeuteen.

Perustellusti voidaan kysyä, miten ihmeessä Kosonen on voinut onnistua välttelemään haastemiestä siten, ettei haastemies ole tavoittanut Kososta haasteen toimittamisen mahdollistavalla tavalla edes Kososen virkapaikalta Poliisihallituksesta, jossa erityisesti pitäisi toimia laillisesti?

Rikoksentekijän suojelemisessa yritetään viivyttää kiinnijäämistä. Rikoksentekijän suojelemiseen syyllistyy sellaisilla teoilla, joissa rikoksentekijää autetaan välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä. Esimerkiksi pakenemisen edistäminen tai todisteiden hävittäminen täyttää tämän rikoksen tuntomerkit. Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, syyllistyy rikoksentekijän suojelemiseen.

Niiltä osin kun haastemiehen tavoittelemaa Kososta on esim. Poliisihallituksessa autettu välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä, rikosnimikkeinä ovat virkavelvollisuuden rikkominen ja rikoksentekijän suojeleminen. Viimeksi mainittu rikos ei kuitenkaan koske rikokseen osallista eikä rikoksentekijään läheisessä suhteessa olevia henkilöitä.

Lähteet:

1. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuulutusta koskeva poliisin ilmoitus

2. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuututusta koskeva virka-apupyyntö Rajavartiolaitokselle

PS. (ks. 10. Turun hovioikeus – Valtakunnan korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies pakoili oikeutta)

7. KHO:2024:112 Pysäköintivirhemaksu

/ Ajoneuvon kuormaaminen

Kuva. Maininkitie 9, Espoo

Asian tausta

A:n ajoneuvo X on ollut 21.11.2021 pysäytettynä kerrostalon porraskäytävän edustalle osoitteessa Maininkitie 9, Espoo. Päällystetty alue, jolle ajoneuvo oli pysäytetty, sijoittuu porraskäytävän ja katualueen väliin. Kadulta katsottuna alueen oikeaan reunaan on sijoitettu liikennemerkki C39 Pysäköintikieltoalue. Liikennemerkin lisäkilvessä on seuraava teksti: ”Yksityisalue, Luvaton pysäköinti kielletty, Espoon kaupungin järjestyssääntö 33 §.”

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on päätöksellään 2.12.2021 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksusta, jonka pysäköinnintarkastaja oli 21.11.2021 määrännyt hänelle ajoneuvon pysäköimisestä yksityiselle alueelle noudattamatta pysäköintikieltoalueen osoittavaa liikennemerkkiä ja vastoin tieliikennelain säännöksiä. Päätöksen perusteluiden mukaan pysäköinnintarkastaja ei ollut seuranta-aikana kello 10.36 – 10.42 havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että asiassa on ensin ratkaistava kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivalta sekä pysäköintiä rajoittavan liikennemerkin pätevyys. Hallinto-oikeus on asiassa saatuun selvitykseen viitaten katsonut, että Asunto Oy Satoluiska on valtuuttanut Espoon kaupungin kunnallisen pysäköinninvalvonnan valvomaan pysäköintiä kiinteistöllään Maininkitie 9. Asiassa ei ole annettu valtuutus huomioon ottaen syytä epäillä, ettei yksityiselle kiinteistölle asetetulle liikennemerkille olisi kunnan suostumusta. Sillä, onko merkki asetettu tai valtuutus annettu ennen uuden tieliikennelain voimaantuloa, tai sillä, että lisäkilvessä on mainittu jo kumottu Espoon kaupungin järjestyssääntö, ei ole asian arvioinnissa merkitystä. Näin ollen, kun pysäköintivirhemaksun määrääminen liikennemerkin määrittämästä tieliikennelain vastaisesta menettelystä on perustunut kiinteistön omistajan tai haltijan valtuutukseen, Espoon kaupungin pysäköinninvalvojalla on ollut toimivalta yksityisellä alueella.

Hallinto-oikeus on tämän jälkeen arvioinut, onko kysymys ollut pysäköinnin sijaan ajoneuvon sallitusta lyhytaikaisesta seisottamisesta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten. Hallinto-oikeus on todennut, että pysäköinninvalvonnassa yleisesti noudatettu viiden (5) minuutin tarkkailuaika on hyväksytty oikeuskäytännössä. Pysäköinnintarkastajan tässä tapauksessa tarkkailuajasta tekemä merkintä on katsottava riittäväksi näytöksi siitä, onko ajoneuvon lähettyvillä ollut aktiivista toimintaa. Kun otetaan huomioon, että tavaroiden siirto asunnosta ajoneuvoon ei ole aktiivista ajoneuvon lastaamista, kysymyksessä on ollut ajoneuvon pysäköinti. Kun muutoksenhakija on pysäköinyt ajoneuvonsa pysäköintikieltoalueliikennemerkin vaikutusalueella, kyseessä on ollut pysäköintivirhe, josta on voitu määrätä pysäköintivirhemaksu.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Elina Halimaa ja Klaus Järvinen. Asian esittelijä Johanna Kangas.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjä vaatimuksia

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja määrätty pysäköintivirhemaksu poistetaan. A on lisäksi vaatinut, että Espoon kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muun ohella A on vedonnut siihen, että kysymyksessä on joka tapauksessa ollut tieliikennelaissa sallittu lyhytaikainen pysäköinti muuttotavaroiden lastausta varten. Eli nähtävästi A vedonnut tieliikennelain (729/2018) 2 §:n kohtaan 20, jonka mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan pysäköinnillä ajoneuvon seisottamista kuljettajineen tai ilman kuljettajaa, ei kuitenkaan lyhytaikaista ajoneuvon seisottamista siihen nousemista tai siitä poistumista taikka ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Muun ohella pysäköinninvalvoja on vedonnut siihen, että pysäköinnintarkastaja on tarkkaillut ajoneuvoa edellä mainitun ajan havaitsematta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua. Tarkkailuaika on ylittänyt oikeuskäytännössä vakiintuneen viiden (5) minuutin ajan. Ajoneuvon on tulkittava olleen pysäköitynä eikä lyhytaikaisesti seisotettuna kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksen kannalta keskeisiksi todettavissa olevia perusteluja

Muutoksenhakija on seisottanut ajoneuvoaan kysymyksessä olevalla kulkureitillä tavaroiden kuljettamiseksi asunnosta ajoneuvoon. Hänen mukaansa kysymys ei ole tällöin ollut laissa tarkoitetusta pysäköimisestä.

Koska tieliikennelain 2 §:n 20 kohdan mukaan muuta kuin pysäköimistä on vain ajoneuvon lyhytaikainen seisottaminen lainkohdassa mainitussa tarkoituksessa, korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että kysymystä ratkaistaessa on perusteltua antaa painoa sille seikalle, että pysäköinnintarkastaja ei ole yli viiden (5) minuutin seuranta-aikana havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista. Korkein hallinto-oikeus toisaalta toteaa, että arviointia siitä, onko kysymyksessä ajoneuvon pysäköiminen, ei voida perustaa yksinomaan tällaiseen tarkkailuun, vaan arvioinnissa on otettava huomioon kussakin asiassa esiin tuodut seikat kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa muutoksenhakija ei ole esittänyt sellaista yksityiskohtaista selvitystä, jonka perusteella olisi aihetta päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan ajoneuvon seisottaminen yli mainitun ajan olisi liittynyt välittömästi yksinomaan ajoneuvon kuormaamiseen. Pysäköinnintarkastajan valokuvistakaan ei ilmene viitteitä siihen, että ajoneuvon kuormaaminen olisi ollut kesken. Muutoksenhakijan on katsottava pysäköineen ajoneuvonsa kysymyksessä olevan kieltomerkin vaikutusalueelle.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus on todennut muutoksenhakijan pysäköineen ajoneuvonsa tiealueelle vastoin tieliikennelain mukaisella liikennemerkillä osoitettua pysäköintikieltoa ja siten tehnyt pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun pysäköintivirheen.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältäkään osin perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.

 

Lähde:

KHO:2024:112

6. Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan lain vastainen menettely

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 ja 4 momentissa säädettyyn viitaten A oli pyytänyt monta kertaa Poliisihallitukselta ja Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastaja Jussi Kytösaarelta asiakirjassa ”Poliisihallituksen vastaus POL-2023-24942 (ID-23128648) syyttäjän pyyntöön koskien asiaa KKO R2022/886 (24.2.2023)” tarkoitettuja koeammuntoja koskevien asiakirjojen julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja, niitä kuitenkaan saamatta.

A on toimittanut tietopyynnöt 18. ja 24.10.2023. Kytösaari on vastannut edellä mainittuihin tietopyyntöihin 25.10.2023 ilmoittaen, ettei pyydettyjä asiakirjoja ole. Vastauksessa ei ole kuitenkaan ilmoitettu A:lle kaikkia viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 momentin edellyttämiä tietoja. A on toimittanut samaa asiaa koskien uudet tietopyynnöt 26.10., 1. ja 17.11.2023. Näihin tietopyyntöihin ei vastattu lainkaan ja tätä menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu on tullut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa vireille 22.11.2023.

Kantelun johdosta Poliisihallitukselle on 24.11.2023 toimitettu oikeusasiamiehen toimesta selvitys- ja lausuntopyyntö, minkä jälkeen ja vasta 5.1.2024 Poliisihallituksen asehallinto on tehnyt muutoksenhakukelpoisen päätöksen ja toimittanut sen A:lle.

Oikeusasiamiehen ratkaisuun kirjatut oikeusohjeet

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. Asioiden asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu yleinen huolellisuusvelvollisuus eli se, että työtehtävät hoidetaan huolellisesti ja virheettömästi.

Hallintolain 7 §:n mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Hallintolain 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä on säännökset asiakirjan antamisesta päättämisestä.

Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, ja tiedon asiakirjan sisällöstä antaa saman pykälän 2 momentin mukaan se viranomaisen henkilöstöön kuuluva, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu.

Edelleen 3 momentin mukaan, jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: 1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy; 2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi; 3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä 4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista.

Saman lainkohdan 4 momentin mukaan asia on käsiteltävä viivytyksettä ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. Jos pyydettyjä asiakirjoja on paljon tai niihin sisältyy salassa pidettäviä osia tai jos muu niihin rinnastettava syy aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä tai muutoin tavanomaista suuremman työmäärän, asia on ratkaistava ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön.

Oikeuskäytännössä ja laillisuusvalvontakäytännössä on katsottu, että edellä mainitut velvollisuudet koskevat myös tilanteita, joissa viranomaisella ei ole asiakirjoja hallussaan.

Kannanottonaan oikeusasiamies totesi, että asiassa on menetelty hallintolain ja julkisuuslain sekä virkatoimiin liittyvän yleisen huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti, kun A:lle ei tietopyyntöön annetun kielteisen vastauksen yhteydessä ole ilmoitettu kaikkia lain edellyttämiä tietoja ja kun A:n kaikkiin viesteihin ei ole vastattu lainkaan. Vastuu tietopyyntöihin vastaamisesta on sillä virkamiehellä, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu. Tässä asiassa vastuu tietopyyntöön vastaamisesta on ollut ylitarkastaja Kytösaarella. Myös Poliisihallituksella on oma vastuunsa yhteydenottoihin ja asiakirjapyyntöihin liittyen. Sen on järjestettävä asiakirjahallintonsa siten, että se pystyy seuraamaan riittävän huolellisesti ja tarkasti sille lähetettyjen asiakirjojen liikkumista viranomaisessa ja näin myös valvomaan sitä, että sille osoitettuihin kirjeisiin, tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin vastataan ilman aiheetonta viivästystä.

Koska asiassa oli 5.1.2024 ryhdytty korjaaviin toimiin, oikeusasiamies ei katsonut asian antavan hänelle aihetta muihin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin kuin saattaa menettelyn lainvastaisuuden ylitarkastaja Jussi Kytösaaren tietoon lähettämällä päätöksestään jäljennöksen tälle ja tiedoksi myös Poliisihallitukselle.

Lähdeluettelo

1. Menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu (21.11.2023)

2. Poliisihallituksen selvitys ja lausunto POL-2023-165998 (ID-23898052) (31.1.2024)

3. Oikeusasiamiehen päätös asiassa EOAK/7524/2023 (6.5.2024)

5. Poliisitarkastajan ja asehallintopäällikön ilmeisen lainvastainen menettely

Poliisihallituksen lausunto voimakkaasta ilma-aseesta POL-2021-137287 (1.11.2021) on leimattu salassa pidettäväksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla (ks. 4. Poliisihallituksen kestämätön lausunto ”voimakkaasta ilma-aseesta” (oikeustapaus.blogspot.com)). Poliisihallituksen asiakirjan POL-2022-130847 mukaan poliisihallituksessa ylitarkastajana toiminut Reima Pensala on 14.10.2022 pyytänyt lausunnon POL-2021-137287, josta salassapitoa koskeva merkintä on poistettu ja asiakirjaan POL-2022-130847 on kirjoitettu: ”Poliisihallitus on tutkinut asian ja on poistanut salassapitoa koskevan merkinnän, koska lausuntoon liittyvä asia on käsitelty Vaasan hovioikeudessa 28.9.2022 (tuomio 22/137596, asianumero R 22/406) lainvoimaisella tuomiolla.”

Toisin kuin poliisitarkastaja Mika Koposen ja asehallintopäällikkö Mika Lehtosen allekirjoittamaan asiakirjaan POL-2022-130847 on:

1. harhaanjohtavasti kirjoitettu, poliisihallituksen lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi jo paljon aiemmin, koska siihen liittyvän Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asian R 22/129 käsittelyn yhteydessä vastaaja on antanut suostumuksensa kirjalliseen menettelyyn, jolloin lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) annetun lain 8 § 1 momentin 2 kohdan nojalla kun vastaajan suostumus asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä on saapunut käräjäoikeudelle.

2. paikkansapitämättömästi kirjoitettu, Vaasan hovioikeuden 28.9.2022 asiassaan R 22/406 antama ratkaisu 22/137596 ei ole saanut lainvoimaa, sillä Korkein oikeus on 2.10.2023 asiassaan R2022/886 antamalla tuomiolla 1372 hylännyt syytteen ampuma-aserikoksesta.

Kun Koponen ja Lehtonen ovat 27.10.2022 allekirjoittaneet asiakirjan POL-2022-130847 ovat he tienneet tai ainakin heidän olisi pitänyt koulutuksensa, virkatehtäviensä ja virkavelvollisuuksiensa perusteella tietää, että:

1. poliisihallituksen lausunto POL-2021-137287 on tullut julkiseksi kun siihen liittyvän Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asian R 22/129 käsittelyn yhteydessä vastaaja on antanut suostumuksensa kirjalliseen menettelyyn.

2. Vaasan hovioikeuden 28.9.2022 asiassaan R 22/406 antama ratkaisu 22/137596 ei ole lainvoimainen.

Koska tästä tietoisuudestaan huolimatta Koponen ja Lehtonen ovat osallistuneet sellaisen asiakirjan tekemiseen, johon on kirjoitettu: ”Poliisihallitus on tutkinut asian ja on poistanut salassapitoa koskevan merkinnän, koska lausuntoon liittyvä asia on käsitelty Vaasan hovioikeudessa 28.9.2022 (tuomio 22/137596, asianumero R 22/406) lainvoimaisella tuomiolla.”, asiassa on kyse viranomaisen asiakirjasta, jonka sisältö ei vastaa totuutta. Olennaisinta on, että virkamies ei saa virassaan laatia eikä allekirjoittaa asiakirjaa, joka on sisällöltään totuutta vastaamaton. Jos virkamies toimii näin, silloin hän toimii vastoin valtion virkamieslain (750/1994) 14 §:ä.

Toisin sanoen virkamiehillä on virkavelvollisuus ja virkamiehen valehtelu virassaan on lain vastaista.

Lähdeluettelo

1. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 22/108957 (3.3.2022)

2. Vaasan hovioikeuden tuomio 22/137596 (28.9.2022)

3. Poliisihallituksen kirje POL-2022-130847 (27.10.2022)

4. Prejudikaatti KKO 2023:67 (2.10.2023)

4. Poliisihallituksen kestämätön lausunto ”voimakkaasta ilma-aseesta”

1. Poliisihallitus on 1.11.2021 antanut Tullille lausunnon¹ hiilidioksidi (CO₂) kapseleilla toimivista Umarex värikuula-aseista (T4E HDR 50, T4E HDS 68), joita myös ilma-aseiksi kutsutaan.

Kuva 1. Vasemmalla on T4E HDR 50 ja siinä käytettävä 12 g hiilidioksidi (CO₂) kapseli sekä rulla, jossa on .50 cal. muovi- tai kumikuulia (Ø 12,7 mm). Oikealla on T4E HDS 68 ja siinä käytettäviä .68 cal. muovi- tai kumikuulia (Ø 17,3 mm) ja 12 g hiilidioksidi (CO₂) kapseleita.

Kyseessä olevat Umarex GmbH:n valmistamat rihlattomat värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan muovista tai kumista valmistettuja kuulia. Valmistaja ilmoittaa lähtöenergia (E₀) tasoksi T4E HDR 50:llä 11 J (joulea) ja T4E HDS 68:llä 16 J.

Ampuma-aselain 2 § 1 momentin mukaan ampuma-aseella tarkoitetaan välinettä, jolla ruutikaasunpaineen, nallimassan räjähdyspaineen tai muun räjähdyspaineen avulla voidaan ampua luoteja, hauleja tai muita ammuksia taikka lamaannuttavia aineita.

Ampuma-aselain 2 a § mukaan tehokkaalla ilma-aseella tarkoitetaan vuonna 1950 tai sen jälkeen valmistettua, ilman tai muun kokoon puristetun kaasun paineella toimivaa esinettä, jonka piipun pienin sisähalkaisija on yli 6,35 millimetriä ja joka on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Hallituksen esitys eduskunnalle ampumaratalaiksi sekä laeiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 20/2014) pykäläkohtaisten perustelujen mukaan tehokkaalla ilma-aseella tarkoitettaisiin asetta, jossa luodin energia tuotettaisiin kokoon puristetun ilman tai muun kaasun paineella erotuksena varsinaisiin ampuma-aseisiin, joissa paine tuotetaan palavan ajoaineen avulla. Paineistettu ilma tai muu kaasu voitaisiin saada aseeseen siinä olevan jousen voimalla taikka painesäiliöstä tai -patruunasta. Sääntelyn piiriin ehdotettaisiin kuuluviksi vain tehokkaimmat ilma-aseet, joiden teho vastaisi varsinaista ampuma-asetta. Tällaisia ilma-aseita olisivat aseet, joiden piipun pienin sisähalkaisija ylittäisi 6,35 millimetriä. Tehokkaiksi ilma-aseiksi ei katsottaisi kaliiperista riippumatta sellaisia ilma-aseita, jotka olisivat suunniteltuja ja tarkoitettuja vain muiden kuin metalliluotien ampumiseen. Tällaisia olisivat esimerkiksi sellaiset muovikuula-aseet (Airsoft-aseet) ja värikuula-aseet (Paintball-aseet), jotka eivät olisi suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan myös metalliluoteja tai -ammuksia.

Luodilla tarkoitetaan pienikaliiperisen (Ø < 20 mm) rihlatun ampuma-aseen ammusta. Luoti on se osa patruunaa, joka irtoaa hylsystä kun hylsyn peräosaan sijoitettu nalli sytyttää ruudin ja paine nousee. Luodin ulkohalkaisija on aina hieman suurempi kuin piipun reiän suurin halkaisija (piipun suuaukon suurin halkaisija); jotta luoti patruunapesästä rihloihin tunkeutuessaan tiivistäisi ruudin palamisen aiheuttaman paineen taakseen ja toisaalta siksi, että rihlat voisivat sisäballistisen vaiheen aikana antaa luodille pyörimisliikkeen, joka vakauttaa luodin lentoasentoa, jonka ansioista luodin ballistinen lentorata on parempi. Luodin tulee siis olla riittävän vahva kestääkseen sisäballistisen rasituksen. Tämän johdosta luodin pituuden on oltava sen halkaisijaa suurempi. Ulkoballistisista syistä luodin kärki on virtaviivainen (usein terävä). Näiden kahden syyn yhteisvaikutuksesta luodin painopiste on lähempänä perää kuin kärkeä. Jos luoti ei sisäballistisen vaiheen aikana rotaatiovakavoidu, kaatuu luoti (alkaa kieppumaan epämääräisesti painopisteensä ympäri) siihen kohdistuvan aerodynaamisen voiman aiheuttaman momentin vaikutuksesta heti jätettyään aseen piipun.

Luoteja on valmistettu useista eri materiaaleista, kuten esimerkiksi lyijystä, metalliseoksista, kumista, muovista ja puusta.

Lainsäätäjän tarkoitus on siis ollut se, että tehokkaaksi ilma-aseeksi ei katsottaisi asetta, joka ei ole suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metalliluoteja. Eikä ampuma-asetta, jonka teho ei vastaisi palavan ajoaineen avulla tuotetun varsinaisen ampuma-aseen luodin iskuenergiaa. Eikä myöskään ampuma-asetta, jonka piipun pienin sisähalkaisija eli pikkukaliiperi (piipun reiän halkaisija mitattuna rihlakuurnien väliin jäävän rihlapalkin harjasta vastakkaisen puolen rihlapalkin harjaan) ei ylittäisi 6,35 millimetriä. Jotta asia tulisi oikein ymmärretyksi, todettakoon tässä yhteydessä, että piipun reiän suurinta halkaisijaa nimitetään isokaliiperiksi (piipun reiän halkaisija mitattuna rihlakuurnan pohjalta vastakkaisen puolen rihlakuurnan pohjaan).

Kuva 2. Piipun sisäpinnalla loivasti kiertyvän rihlakuurnan tehtävänä on saattaa luoti piippuvaiheen aikana pyörimään pituusakselinsa ympäri. Luodin pyörimisliike parantaa lentoratavakautta ja edesauttaa näin paremman osumatarkkuuden saavuttamista.

Palavan ajoaineen (ruutikaasun) avulla tuotetun pienimmän varsinaisen ampuma-aseen (cal. 6.35 pistooli) patruunan [6.35x16SR (.25 ACP)] luodin E₀ eli lähtöenergia on noin (85 – 127) J (joulea).

2. Ampuma-aselainsäädännöstä ilmenevästä lainsäätäjän tarkoituksesta piittaamatta Poliisihallituksessa on laadittu lausunto, josta on todettavissa, että sen kirjoittajana toiminut ylitarkastaja Reima Pensala ja hyväksyjänä toiminut poliisijohtaja Sanna Heikinheimo ovat sen johdosta, että valmistaja ei ole erikseen kieltänyt värikuula-aseissa muiden kuin muovi- tai kumikuulien käyttämistä ja koska metallista valmistettuja kuulia on kaupan kuluttajamarkkinoilla, päätyneet johtopäätökseen – ko. värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan myös metallista valmistettuja kuorellisia kuulia. Pensala ja Heikinheimo ovat muun ohella tehneet kuitenkin sen virheen, että pyrkivät todistamaan näiden värikuula-aseiden käyttötarkoituksen sinänsä selvien ja tarkkojen havaintojen avulla. Tämä on johtanut kehään, jossa he olettavat premisseissä juuri sen, minkä toivovat todistavansa johtopäätöksessä. Jokainen harkintakykyinen ymmärtää, ettei valmistajan voida päätellä tarkoittaneen aseella ammuttavan kuluttajamarkkinoilla olevia metallikuulia yksinomaan sen vuoksi, ettei se ole ottanut asiakseen kieltää niiden ampumista.

Pensalan ja Heikinheimon menettelyn syy on ilmeinen, pyrkimys osoittaa, että kyseessä olevat Umarex GmbH:n valmistamat värikuula-aseet on suunniteltu ja tarkoitettu ampumaan metallista valmistettuja kuorellisia kuulia, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan ampuma-aselain tarkoittamia tehokkaita ilma-aseita; jolloin vastoin lainsäätäjän tarkoitusta hallintoalamaisia voitaisiin lain kirjaimen ulkopuolelta saattaa epäilyn alaiseksi, syyttää ja tuomita ampuma-aserikoksesta. Siis henkilöitä, joilla ei ole aselupaa, mutta ovat hankkineet ja pitäneet hallussa lupavapaata värikuula-asetta sekä henkilöitä, jotka ovat luovuttaneet lupavapaan värikuula-aseen henkilölle, jolla ei ole aselupaa.

3. Lausunnon mukaan Poliisihallituksessa on tutkittu ko. värikuula-aseita ampumalla niillä metallista valmistettuja kuulia, joissa on ollut muovista valmistettu holkki tai kuori. Edelleen lausunnon mukaan Poliisihallituksessa on koeammunnoissa saatu T4E HDR 50:llä iskuvoimaksi 11000 J (Joulea) ja T4E HDS 68:lla iskuvoimaksi 16000 J (Joulea). Sekavassa sinne tänne rönsyilevässä lausunnossa ei ole mainintaa koeammuntapöytäkirjasta, mikä antaa viitettä siitä, että myös koeammuntasuunnitelma on jätetty tekemättä. Lausunnosta ei myöskään ilmene kuulien massaa, eikä sitä mitä ajoainetta Poliisihallituksessa on käytetty kun on saatu tulokseksi 11 ja 16 kJ (kilojoulen) iskuvoima tai miten (koeammuntaolosuhteet) ja millä tarkkuudella tulokset on voitu mitata.

Toisin sanoen, kyse on Pensalan ja Heikinheimon omien sääntöjensä mukaan laatimasta lausunnosta.

4. Selvyyden vuoksi todettakoon, että voiman SI-järjestelmän mukaisen johdannaisyksikön nimi on Newton ja sen tunnus on N. Perusyksiköiden avulla lausuttuna 1 N = 1 kg∙m/s². Energian, työn ja lämpömäärän SI-järjestelmän mukaisen johdannaisyksikön nimi on Joule ja sen tunnus on J. Perusyksiköiden avulla lausuttuna 1 J = 1 Nm.

Teoriassa ammuksen lähtöenergia voidaan esittää yhtälöllä (E₀ = ½m_av₀²), jossa E₀ = lähtöenergia (J), m_a = ammuksen massa (kg) ja v₀ = ammuksen lähtönopeus (m/s).

Kun yhtälöstä ratkaistaan v₀, voidaan se kirjoittaa muotoon v₀ = (2E₀/m_a)^-2

Mikäli E₀ = 16000 J (16 kJ) ja m_a = 0,0032 kg (Ø 17,3 mm kumikuula 3,2 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.

v₀ = (2 x 16000 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 = (32 000 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 ≈ 3162,3 m/s

Ottaen huomioon, että esimerkiksi taistelupanssarivaunujen tuhoamiseen tarkoitettujen pyrstövakavoitujen alikaliiberiammuksien eli ns. nuoliammuksien lähtönopeus on suurimmillaan noin 1600 m/s, ammuttaessa Leopard 2A6:n L55 –kanuunalla, voidaan ymmärtää, että Umarex GmbH:n valmistamilla värikuula-aseilla ja kumikuulilla ei voida 3162,3 m/s lähtönopeutta, eikä 16 kJ lähtöenergiaa saavuttaa.

Mikäli E₀ = 16 J ja m_a = 0,0032 kg (Ø 17,3 mm kumikuula 3,2 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.

v₀ = (2 x 16 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 = (32 kg∙m²/s² / 0,0032 kg)^-2 = 100 m/s

Realistisena voidaan pitää sitä, että Umarex GmbH:n valmistamalla T4E HDS 68 värikuula-aseella 3,2 g kumikuula voidaan saattaa lähtönopeudella 100 m/s liikkeelle eli antaa kumikuulalle 16 J lähtöenergia, mikä on alle 1/5 pienimmän varsinaisen ampuma-aseen patruunan antamasta lähtöenergiasta – (85 – 127) J. Siis alle 20 %:a lähtöenergiasta, jolla varsinaisella ampuma-aseella metallista valmistettu luoti (2 – 3,4) g voidaan saattaa liikkeelle lähtönopeudella (230 – 340) m/s.

Mikäli E₀ = 16 J ja m_a = 0,022 kg (Ø 17,3 mm teräskuula 22 g), voidaan ammuksen lähtönopeus laskea seuraavasti.

v₀ = (2 x 16 kg∙m²/s² / 0,022 kg)^-2 = (32 kg∙m²/s² / 0,022 kg)^-2 ≈ 38,1 m/s

Eli jos lähtöenergia (E₀) pysyy vakiona ja ammuksen massa (m_a) kasvaa, niin silloin ammuksen lähtönopeus (v₀) laskee.

Mikäli ammuksen massa on 22 g ja sille halutaan saavuttaa 100 m/s lähtönopeus, voidaan tarvittava lähtöenergia laskea seuraavasti.

E₀ = ½ x 0,022 kg x (100 m/s)² = 110 Nm eli 110 J

Ammuksen kohteeseen luovuttaman energian vaikutus on sitten ihan eri asia ja riippuu, olosuhteista, ammuksen kohteesta, ammuksen materiaaleista, muodosta, rakenteesta, …. jne..

5. Jos esine saatetaan tyhjiössä liikkeelle maan pinnan suuntaisesti – kulmassa nolla astetta (0°) – korkeudelta h lähtönopeudella v₀, voidaan seuraavasta yhtälöstä laskea etäisyys s, jossa esine maan vetovoiman g vaikutuksesta kohtaa maan pinnan.

s = v₀(2h/g)^-²

Jos h:lle annetaan arvoksi yksi metri (1 m) ja yhtälöön sijoitetaan maan vetovoima g (9,81 m/s²), voidaan se kirjoittaa muotoon.

s = v₀(2 m / 9,81 m/s²)^-²

Kun yhtälöön sijoitetaan lähtönopeudeksi 100 m/s, saadaan etäisyydeksi, jossa esine kohtaa maan pinnan ~ 45 metriä. Kun yhtälöön sijoitetaan lähtönopeudeksi 38,1 m/s saadaan etäisyydeksi, jossa esine kohtaa maan pinnan ~ 14 metriä. NTP (engl. normal temperature and pressure) olosuhteissa esineen nopeus alkaa hidastua ilmanvastuksen vaikutuksesta heti sen jälkeen kun se on lähtenyt liikkeelle, joten käytännössä mainituissa tapauksissa esine kohtaa maanpinnan jo huomattavasti aikaisemmin.

6. Miesten keihäänheitossa keihään (800 g) lähtönopeudeksi on mitattu 32,3 m/s. Teoriassa keihään lähtöenergia voidaan esittää yhtälöllä (E₀ = ½m_kv₀²), jossa E₀ = lähtöenergia (J), m_k = keihään massa (kg) ja v₀ = keihään lähtönopeus (m/s).

E₀ = ½ x 0,8 kg x (32,3 m/s)² = 0,4 kg x 1043,29 m²/s² = 417,316 kg∙m/s²m ≈ 417,3 Nm ≈ 417 J

Eli ihmisen on todettu kykenevän esinettä heittämällä tuottamaan 417 joulen lähtöenergia, mikä on noin 26 kertaa suurempi kuin valmistajan ilmoittama 16 joulen lähtöenergia T4E HDS 68 värikuula-aseelle.

Pesäpallon heittonopeudeksi on mitattu 44,2 m/s, joten ilmeistä on, että on ihmisiä, jotka kykenevät paljain käsin antamaan 22 gramman teräskuulalle lähtönopeudeksi 38,1 m/s. Perinteisellä ritsalla tai lingolla ihminen kykenee antamaan ko. teräskuulalle merkittävästi suuremman lähtönopeuden.

7. Edellä selvitetyksi tulleen lisäksi se, että perinteisten jousimäntäisten ilmakiväärien, joita saa vapaasti hankkia kuka tahansa 18 vuotta täyttänyt, E₁₀ eli iskuenergia 10 metrin päästä piipun suusta mitattuna, on noin 25 Joulea (0,025 kJ) sekä se, että järeimmän metsästysaseemme hirvikiväärin osumaenergiavaatimus 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna on 2700 Joulea (2,7 kJ) (Metsästysasetus (666/1993) 16 a § 2 momentti kohta 4 a); osoittaa niille, jotka tuntevat tai haluavat oppia tuntemaan SI-järjestelmän perusyksiköihin sidotut luonnonvakiot ja ampuma-aselain, että Poliisihallituksen ylitarkastaja Pensalan kirjoittama ja poliisijohtaja Heikinheimon hyväksymä lausunto, on terveen järjen, luonnonlakien ja ampuma-aselain vastaisena kestämätön.

Lukijan on hyvä pitää mielessä, että mikään tässä kirjoituksessa julki tuotu seikka ei oikeuta tulkitsemaan tätä kirjoitusta siten, että kirjoittaja olisi ottanut kantaa siihen voivatko ko. värikuula-aseet aiheuttaa vaaraa terveydelle, jos niitä käytetään väärin.

Lähdeluettelo

1. Poliisihallituksen lausunto voimakkaasta ilma-aseesta POL-2021-137287 (1.11.2021)