8. Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies on etsintäkuulutettu

Oikeusministeriöstä on lähetetty poliisille Lauri Ilmari Kososta, joka valtioneuvoston nettisivujen mukaan toimii ylitarkastajana Poliisihallituksessa, koskeva haastekuulutus. Tämän vuoksi rikospoliisi on antanut tuomioistuimelle virka-apua ja etsintäkuuluttanut Kososen.

Koska kyse on Oikeusministeriöstä poliisille lähetetystä haastekuulutuksesta ja haasteen tiedoksi antaminen on ensisijaisesti Oikeusministeriön alaisuudessa käräjäoikeudessa toimivan haastemiehen virkatehtävä; on ilmeistä, että haastemies on ensin tavoitellut Kososta ainakin tämän virkapuhelinnumerosta, virkasähköpostiosoitteesta, kotiosoitteesta ja virkapaikalta Poliisihallituksesta, mutta virkatehtävän suorittamisen kannalta tuloksetta. Nähtävästi tämän jälkeen haastemies on kokemusten perusteella todennut Kososen välttelevän haastamista ja pyytänyt käräjätuomarilta Kososen etsintäkuuluttamista tämän haastamiseksi oikeuteen. Toisenlaiseen johtopäätökseen ei voida päätyä siitäkään, että haastemies on pyytänyt Rajavartiolaitokselta virka-apua – Tehostettua rajanylityspisteiden seurantaa rikosasiassa etsintäkuulutetun vastaaja Kososen tavoittamiseksi ja haastamiseksi oikeuteen.

Perustellusti voidaan kysyä, miten ihmeessä Kosonen on voinut onnistua välttelemään haastemiestä siten, ettei haastemies ole tavoittanut Kososta haasteen toimittamisen mahdollistavalla tavalla edes Kososen virkapaikalta Poliisihallituksesta, jossa erityisesti pitäisi toimia laillisesti?

Rikoksentekijän suojelemisessa yritetään viivyttää kiinnijäämistä. Rikoksentekijän suojelemiseen syyllistyy sellaisilla teoilla, joissa rikoksentekijää autetaan välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä. Esimerkiksi pakenemisen edistäminen tai todisteiden hävittäminen täyttää tämän rikoksen tuntomerkit. Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, syyllistyy rikoksentekijän suojelemiseen.

Niiltä osin kun haastemiehen tavoittelemaa Kososta on esim. Poliisihallituksessa autettu välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä, rikosnimikkeinä ovat virkavelvollisuuden rikkominen ja rikoksentekijän suojeleminen. Viimeksi mainittu rikos ei kuitenkaan koske rikokseen osallista eikä rikoksentekijään läheisessä suhteessa olevia henkilöitä.

Lähteet:

1. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuulutusta koskeva poliisin ilmoitus

2. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuututusta koskeva virka-apupyyntö Rajavartiolaitokselle

PS. (ks. 10. Turun hovioikeus – Valtakunnan korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies pakoili oikeutta)

7. KHO:2024:112 Pysäköintivirhemaksu

/ Ajoneuvon kuormaaminen

Kuva. Maininkitie 9, Espoo

Asian tausta

A:n ajoneuvo X on ollut 21.11.2021 pysäytettynä kerrostalon porraskäytävän edustalle osoitteessa Maininkitie 9, Espoo. Päällystetty alue, jolle ajoneuvo oli pysäytetty, sijoittuu porraskäytävän ja katualueen väliin. Kadulta katsottuna alueen oikeaan reunaan on sijoitettu liikennemerkki C39 Pysäköintikieltoalue. Liikennemerkin lisäkilvessä on seuraava teksti: ”Yksityisalue, Luvaton pysäköinti kielletty, Espoon kaupungin järjestyssääntö 33 §.”

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on päätöksellään 2.12.2021 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksusta, jonka pysäköinnintarkastaja oli 21.11.2021 määrännyt hänelle ajoneuvon pysäköimisestä yksityiselle alueelle noudattamatta pysäköintikieltoalueen osoittavaa liikennemerkkiä ja vastoin tieliikennelain säännöksiä. Päätöksen perusteluiden mukaan pysäköinnintarkastaja ei ollut seuranta-aikana kello 10.36 – 10.42 havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että asiassa on ensin ratkaistava kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivalta sekä pysäköintiä rajoittavan liikennemerkin pätevyys. Hallinto-oikeus on asiassa saatuun selvitykseen viitaten katsonut, että Asunto Oy Satoluiska on valtuuttanut Espoon kaupungin kunnallisen pysäköinninvalvonnan valvomaan pysäköintiä kiinteistöllään Maininkitie 9. Asiassa ei ole annettu valtuutus huomioon ottaen syytä epäillä, ettei yksityiselle kiinteistölle asetetulle liikennemerkille olisi kunnan suostumusta. Sillä, onko merkki asetettu tai valtuutus annettu ennen uuden tieliikennelain voimaantuloa, tai sillä, että lisäkilvessä on mainittu jo kumottu Espoon kaupungin järjestyssääntö, ei ole asian arvioinnissa merkitystä. Näin ollen, kun pysäköintivirhemaksun määrääminen liikennemerkin määrittämästä tieliikennelain vastaisesta menettelystä on perustunut kiinteistön omistajan tai haltijan valtuutukseen, Espoon kaupungin pysäköinninvalvojalla on ollut toimivalta yksityisellä alueella.

Hallinto-oikeus on tämän jälkeen arvioinut, onko kysymys ollut pysäköinnin sijaan ajoneuvon sallitusta lyhytaikaisesta seisottamisesta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten. Hallinto-oikeus on todennut, että pysäköinninvalvonnassa yleisesti noudatettu viiden (5) minuutin tarkkailuaika on hyväksytty oikeuskäytännössä. Pysäköinnintarkastajan tässä tapauksessa tarkkailuajasta tekemä merkintä on katsottava riittäväksi näytöksi siitä, onko ajoneuvon lähettyvillä ollut aktiivista toimintaa. Kun otetaan huomioon, että tavaroiden siirto asunnosta ajoneuvoon ei ole aktiivista ajoneuvon lastaamista, kysymyksessä on ollut ajoneuvon pysäköinti. Kun muutoksenhakija on pysäköinyt ajoneuvonsa pysäköintikieltoalueliikennemerkin vaikutusalueella, kyseessä on ollut pysäköintivirhe, josta on voitu määrätä pysäköintivirhemaksu.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Elina Halimaa ja Klaus Järvinen. Asian esittelijä Johanna Kangas.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjä vaatimuksia

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja määrätty pysäköintivirhemaksu poistetaan. A on lisäksi vaatinut, että Espoon kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muun ohella A on vedonnut siihen, että kysymyksessä on joka tapauksessa ollut tieliikennelaissa sallittu lyhytaikainen pysäköinti muuttotavaroiden lastausta varten. Eli nähtävästi A vedonnut tieliikennelain (729/2018) 2 §:n kohtaan 20, jonka mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan pysäköinnillä ajoneuvon seisottamista kuljettajineen tai ilman kuljettajaa, ei kuitenkaan lyhytaikaista ajoneuvon seisottamista siihen nousemista tai siitä poistumista taikka ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Muun ohella pysäköinninvalvoja on vedonnut siihen, että pysäköinnintarkastaja on tarkkaillut ajoneuvoa edellä mainitun ajan havaitsematta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua. Tarkkailuaika on ylittänyt oikeuskäytännössä vakiintuneen viiden (5) minuutin ajan. Ajoneuvon on tulkittava olleen pysäköitynä eikä lyhytaikaisesti seisotettuna kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksen kannalta keskeisiksi todettavissa olevia perusteluja

Muutoksenhakija on seisottanut ajoneuvoaan kysymyksessä olevalla kulkureitillä tavaroiden kuljettamiseksi asunnosta ajoneuvoon. Hänen mukaansa kysymys ei ole tällöin ollut laissa tarkoitetusta pysäköimisestä.

Koska tieliikennelain 2 §:n 20 kohdan mukaan muuta kuin pysäköimistä on vain ajoneuvon lyhytaikainen seisottaminen lainkohdassa mainitussa tarkoituksessa, korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että kysymystä ratkaistaessa on perusteltua antaa painoa sille seikalle, että pysäköinnintarkastaja ei ole yli viiden (5) minuutin seuranta-aikana havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista. Korkein hallinto-oikeus toisaalta toteaa, että arviointia siitä, onko kysymyksessä ajoneuvon pysäköiminen, ei voida perustaa yksinomaan tällaiseen tarkkailuun, vaan arvioinnissa on otettava huomioon kussakin asiassa esiin tuodut seikat kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa muutoksenhakija ei ole esittänyt sellaista yksityiskohtaista selvitystä, jonka perusteella olisi aihetta päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan ajoneuvon seisottaminen yli mainitun ajan olisi liittynyt välittömästi yksinomaan ajoneuvon kuormaamiseen. Pysäköinnintarkastajan valokuvistakaan ei ilmene viitteitä siihen, että ajoneuvon kuormaaminen olisi ollut kesken. Muutoksenhakijan on katsottava pysäköineen ajoneuvonsa kysymyksessä olevan kieltomerkin vaikutusalueelle.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus on todennut muutoksenhakijan pysäköineen ajoneuvonsa tiealueelle vastoin tieliikennelain mukaisella liikennemerkillä osoitettua pysäköintikieltoa ja siten tehnyt pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun pysäköintivirheen.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältäkään osin perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.

 

Lähde:

KHO:2024:112