10. Turun hovioikeus – Valtakunnan korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies pakoili oikeutta

Julkisuudessa esillä olleita Liberian tasavaltaan liittyviä rikosasioita on tänä vuonna käsitelty Turun hovioikeudessa, minkä johdosta mieleen voi tulla, että kyse olisi Liberian tasavallan korkeinta poliisiviranomaista edustavan virkamiehen menettelystä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustavan virkamiehen, Lauri Ilmari Kososen menettelystä. (ks. 8. Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies on etsintäkuulutettu)

Oikeusohjeita, lähtökohtia ja taustaa

1. Oikeudesta nostaa rikoksesta syyte eli syyteoikeuden vanhentumisesta säädetään rikoslain 8 luvussa ja sen 1 §:n mukaan syyteoikeuden vanhentuminen on porrastettu rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen mukaan kahdesta vuodesta 20 vuoteen. Mikäli tietystä rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, syyteoikeus ei vanhennu lainkaan. Pykälän 3 ja 4 momentissa vanhentumiselle on lisäksi säädetty erityisiä vähimmäisaikoja tiettyjen rikosten osalta. Esim. pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan virkarikosten vanhentumisaika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. Vanhentuminen katkeaa, kun syytettävälle on laillisesti annettu haaste tiedoksi tai häntä vastaan on hänen henkilökohtaisesti oikeudessa läsnä ollessaan esitetty rangaistusvaatimus.

2. Joissakin tapauksissa syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan hakemuksesta tuomioistuimen päätöksellä jatkaa kerran yhdellä vuodella. Seuraamusjärjestelmän uskottavuuden kannalta olisi haitallista, jos syyteoikeuden vanheneminen voitaisiin saada aikaan esimerkiksi syytettä pakoilemalla. Rikoslain 8 luvun 4 §:n mukaan syyteoikeuden vanhenemisaikaa voidaan päätöksellä jatkaa, jos 1) rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen, 2) rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään tai 3) rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä. Kaikissa kolmessa tapauksessa lisäksi vaaditaan, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.

Rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdan säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan kun päätetään syyteoikeuden jatkamisesta pakoilun perusteella, on arvioitava, onko ilmeistä, ettei haastetta saataisi annetuksi ajoissa tiedoksi. Tämä arvio perustuisi lähinnä siihen selvitykseen, minkä jatkoajan hakija esittäisi siihenastisista haastamisyrityksistä. Erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta. Jonkin verran vähäisempäänkin rikokseen säännös voisi soveltua esimerkiksi silloin, kun kysymys on julkista valtaa väärinkäyttäen tehdystä rikoksesta. Ehdotetun 3 kohdan mukaisia tilanteita voidaan luonnehtia sellaisiksi, joissa syyteoikeuden vanhentuminen heikentäisi huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta. (HE 27/1999 vp)

3. Rikoslain 8 luvun 5 §:ssä on säännökset menettelystä syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatkettaessa.

Pykälän 1 momentin mukaan syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta päättää se tuomioistuin, jossa syyte rikoksesta voitaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 4 luvun mukaan tutkia. Hakemuksen vanhentumisajan jatkamisesta voi tehdä syyttäjä sekä asianomistaja, jos hänellä on mainitun lain 1 luvun 14 §:n 1 tai 2 momentissa tai 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus ajaa syytettä rikoksesta. Hakemus on tehtävä kirjallisesti ennen vanhentumisajan päättymistä. (13.5.2011/441)

Pykälän 2 momentin mukaan vanhentumisajan jatkamista koskeva hakemus on otettava tuomioistuimen käsiteltäväksi viipymättä. Se voidaan käsitellä käräjäoikeudessa, jossa on yksin puheenjohtaja.

Pykälän 3 momentin mukaan jos on todennäköistä, että tiettyä henkilöä tullaan syyttämään rikoksesta, jota 4 §:n 1 tai 2 kohdan perusteella tehty hakemus vanhentumisajan jatkamisesta koskee, hänelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksesta. Kutsu voidaan toimittaa henkilökohtaisesti tai postitse.

4. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomarin on oltava virkatoimissaan tunnollinen ja huolellinen. Hänen on käsiteltävä ja ratkaistava asia joutuisasti.

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Kyseisen lain 3 a §:n (685/2016) 1 momentin mukaan lakia sovelletaan myös tuomarin virkaan ja tuomariin, jollei laissa toisin säädetä.

Asianomistajan yksin ajaman rikosasian käsittelystä säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvussa. Mainitun luvun 1 §:n 1 momentin mukaan asianomistaja nostaa syytteen toimittamalla haastehakemuksen käräjäoikeuden kansliaan.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jollei kannetta ole luvun 5 §:n mukaisesti jätetty tutkimatta tai hylätty, tuomioistuimen on viipymättä annettava haaste. Mainitun 6 §:n 2 momentin mukaan haaste, haastehakemus ja siihen liitetyt asiakirjat on annettava vastaajalle tiedoksi siten kuin tiedoksiannosta oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Mainitun 6 §:n perusteella tuomarin virkavelvollisuuksiin kuuluu omalta osaltaan pyrkiä huolehtimaan siitä, että hänen käsiteltäväkseen tullutta rikosasiaa koskeva haaste annetaan vastaajalle tiedoksi niin, ettei rikoksen syyteoikeus pääse vanhentumaan.

Rikosasia, jossa Kososelle vaaditaan rangaistusta ensisijaisesti 29.1.2019 tehdystä törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa, toissijaisesti törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, kolmassijaisesti perättömästä lausumasta tuomioistuimessa, neljäsijaisesti rekisterimerkintärikoksesta, viidessijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä, kuudessijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja seitsemässijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, on tullut vireille Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 21.12.2023. Nähtävästi asianomistajataholla ei ole ollut tietoa Kososen kotiosoitteesta, mutta kirjelmän yhteyteen on liitetty Kososen nimikirjanote, jonka mukaan Kosonen on 15.11.2023 ollut Poliisihallituksen palveluksessa. Kirjelmässä on myös kiinnitetty käräjäoikeuden huomiota siihen, että ko. rikosasiassa lievimmät rangaistusvaatimukset saattavat vanhentua, ellei haastetta ole annettu Kososelle tiedoksi viimeistään 28.1.2024 sekä pyydetty käräjäoikeutta ottamaan tämä huomioon ja kiirehtimään rikosasian tiedoksiantoa Kososelle. Lisäksi on pyydetty, että käräjäoikeus ilmoittaisi asianomistajataholle viestin vastaanottamisesta ja liitetiedostojen avautumisen sekä asianumeron ja käsittelijän.

5. Asianomistajan avustaja on aamulla 9.1.2024 ottanut sähköpostitse yhteyttä käräjäoikeuteen ja liittänyt haastehakemuksen viestiin sekä kertonut, että on toimittanut sen 21.1.2023 ja tällöin pyytänyt kiirehtimään tiedoksiantoa, sillä lievimmän teon vaihtoehtoisen rikosnimikkeen syyteoikeus vanhenee 29.1.2024, jolloin haaste on annettava tiedoksi Kososelle viimeistään 28.1.2024. Ja tästä syystä pyytänyt käräjäoikeutta ilmoittamaan mahdollisimman nopeasti asianumeron, kenelle asia on jaettu ja missä vaiheessa tiedoksianto on. Illalla 9.1.2024 käräjätuomari Suvi Toivonen on sähköpostitse ilmoittanut asianomistajan avustajalle, että asia R 23/5485 on 27.12.2023 jaettu hänelle käsiteltäväksi, haaste on annettu tiedoksi annettavaksi haastemiehelle ja haastemiehelle on ilmoitettu, että asia on kiireellinen, mutta tiedoksiantoa ei ole vielä tehty. Toisaalta käräjätuomari Toivonen näyttää unohtaneen viestissään kertoa, että tiedoksiantoa ei ole tehty, koska hän on vasta tuona samaisena päivänä antanut haasteen tiedoksi annettavaksi haastemiehelle eli 14 vuorokautta sen jälkeen kun asia on jaettu hänelle käsiteltäväksi.

6. Helsingin käräjäoikeuden haastemies soitti Kososelle perjantaina 12.1.2024 ja tämän puhelun aikana selvisi, että Kososella oli heti käsitys mistä on kysymys. Kosonen oli tietoinen, että oli ollut tutkinnan kohteena rikosasiassa, jossa oli kyse siitä, onko hän menettelyllään 29.1.2019 syyllistynyt törkeään perättömään lausumaan tuomioistuimessa, törkeää virka-aseman väärinkäyttämiseen, perättömään lausumaa tuomioistuimessa, rekisterimerkintärikokseen, virka-aseman väärinkäyttämiseen tai muuhun rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon. Puhelussa keskusteltiin jo siitä, milloin ja miten haaste voitaisiin antaa Kososelle tiedoksi, mutta sitten Kosonen oli kertonut, ettei vielä (perjantaina) osannut oikein sanoa seuraavan viikon aikataulustaan. Haastemies sopi Kosonen kanssa uudesta soitosta seuraavalle viikolle, jotta voitaisiin sopia haasteen hakemisesta tai viennistä tarkemmin. Ei ole uskottavaa, että virkamies olisi perjantaina niin tietämätön seuraavan viikon aikataulustaan, ettei voisi sopia tapaamisesta toisen virkamiehen kanssa. Ilmeisesti Kosonen on puhelun aikana tiedostanut, että esim. virka-aseman väärinkäyttö 29.1.2019, josta hän muun muassa on epäiltynä, on rikos, jonka syyteoikeus on ollut vanhentumassa 28.1.2024 ja esittänyt haastemiehelle tietämätöntä seuraavan viikon aikataulustaan saadakseen tahollaan aikaa arvioida, mitkä voivat olla seuraamukset jos haaste saadaan hänelle annetuksi 28.1.2024 mennessä, verrattuna siihen jos hän onnistuu välttämään haasteen vastaanottamisen vielä 16 päivän ajan. Toisenlaiseen johtopäätökseen ei voida myöskään päätyä selvitetyksi tulleesta Kososen pakoilevasta menettelystä.

Toinen kontakti haastemiehen ja Kososen välillä oli keskiviikkona 17.1.2024, jolloin sovittiin, että Kosonen hakee haasteen Helsingin käräjäoikeudesta perjantaina 19.1.2024. Virkamiehenä haastemiehen kanssa tekemänsä sopimuksen rikkoen, Kosonen jätti haasteen hakematta eikä ilmoittanut esteestä.

Kun haastemielle selvisi maanantaina 22.1.2024, ettei Kosonen ollutkaan hakenut haastetta, haastemies soitti Kososelle ainakin kahdesti ja laittoi tälle myös ainakin yhden tekstiviestin. Koska Kososesta ei kuulunut yhteydenottoyrityksistä huolimatta mitään, haastemies meni illalla Kososen kotiosoitteeseen toimittaakseen haasteen perille. Kososen asunnossa oli valot päällä, mutta ovisummerin soittoon ei vastattu. Haastemies pääsi rappukäytävään pienen odottelun jälkeen ja koputteli Kososen kotiovella, mutta ovea ei tultu avaamaan. Haastemies tiputti Kososen postiluukusta yhteydenottolapun ja kirjoitti lappuun vielä käsin tekstin ”heti” tai ”välittömästi”.

Tiistaina 23.1.2024 haastemies tavoitteli Kososta jo nimenomaan haastamisen välttelyn johdosta tämän virkapaikalta, koska Kosonen oli jo 19.1.2024 mitään ilmoitta jättänyt sovitusti tulematta, eikä ollut vastannut puhelimeen eikä viestiin 22.1.2024 eikä ollut myöskään reagoinut millään tavalla illalla Kososen asuntoon jätettyyn yhteydenottopyyntöön.

Keskiviikkona 23.1.2024 haastemies oli yhteydessä myös Kososen esimieheen (asehallintopäällikkönä toiminut Mika Lehtonen). Tämä kertoi haastemielle Kososen lähteneen jo virkapaikalta viikkoliikuntaan (ilmeisesti esimiehellä ei ole mitään käsitystä, missä alaiset hoitavat yleensä liikuntansa tai jostain muusta syystä ei antanut haastemiehelle virka-apua kertomalla mistä Kososta voisi tavoitella) ja sen jälkeen alkaa Kososen työaikaliukuma, joten tätä ei välttämättä enää tavoittaisi virkapaikalta. Tästä eteenpäin Kosonen olisikin lomalla. Siitä huolimatta Kosonen oli ilmeisesti mennyt vielä virkapaikalleen, koska hän oli klo 17.30 lähettänyt haastemiehelle sähköpostin ennen lomamatkalle lähtöään ja kertonut olevansa tavoittamattomissa tiistaihin 30.1.2024 asti. Haastemiehen vastaus Kososelle oli perillä 17.40 ja siinä Kososta kehotettiin ottamaan välittömästi yhteyttä haastemieheen ja kertomaan, missä hän on. Myös Riihimäellä toimiva haastemies oli valmiudessa 24/7 toimittamaan haasteen ja olisi voinut saada sen Kososelle toimitetuksi, mikäli haastemiehellä olisi poliisista riippumaton pääsy virkatehtävän hoitamiseksi Poliisihallituksen toimitiloihin.

Koska Kososta ei tavoitettu kotoaan eikä Poliisihallituksen yhteydessä olevalta virkapaikaltaan, Kosonen etsintäkuulutettiin 23.1.2024, sillä haastemies ymmärsi rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdan edellytysten täyttyvän, mikäli Kosonen onnistuisi pakoilussaan.

Kososen tavoittelua jatkettiin sunnuntai-iltaan 28.1.2024 asti käymällä Kososen kotiosoitteessa eri vuorokauden aikoina päivittäin, useita kertoja, mutta tuloksetta.

Kososen tavoittelusta ja Kososen tavoittamiseksi annetusta etsintäkuulutuksesta, Rajavartiolaitokselta pyydetystä rajanylityspisteiden tehostetusta seurannasta ja Helsingin poliisilaitokselta pyydetystä virka-avusta huolimatta Kosonen onnistui välttämään haasteen tiedoksisaannin pakoilemalla siten, että haaste on saatu annettua Kososelle tiedoksi vasta 28.1.2024 jälkeen.

7. Koska kolmen lievimmän virkarikosnimikkeen vanhentumisajan viimeinen päivä oli sunnuntai 28.1.2024 ja virka-aikana työskennellessä haaste olisi tullut antaa tiedoksi viimeistään perjantaina 26.1.2024, asianomistajan avustaja tiedusteli 15.1.2024 käräjätuomari Toivoselta; onko Kosonen saatu haastettua? Käräjätuomari Toivosen asianomistajan avustajalle 23.1.2026 ilmoittamien tietojen mukaan Kososta on yritetty tavoittaa haasteen tiedoksi antamiseksi sekä hänen virkapaikaltansa että kotoaan. Haastetta ei ole saatu annettua tiedoksi ja Kosonen on etsintäkuulutettu. Helsingin käräjäoikeuden haastemiesten esimiehen 23.1.2024 asianomistajalle ilmoittamien tietojen mukaan haastemies on saanut Kososeen yhteyden, mutta ei ole onnistunut antamaan haastetta tiedoksi Kososelle. Asianomistajatahon Kososen menettelystä saamien tietojen perusteella oli todettavissa Kosonen pakoilevan haastemiestä ja välttelevän haasteen tiedoksisaantia, eikä Kososelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä.

8. Koska syyteoikeus oli Kososen menettelyn johdosta vanhentumassa ainakin osittain, asianomistajan avustaja toimitti käräjäoikeudelle 26.1.2024 hakemuksen, jossa asianomistaja pyysi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista yhdellä vuodella, sillä Kosonen mitä ilmeisimmin pakoili haasteen tiedoksiantoa ja asian laatuun nähden erittäin tärkeä yleinen etu vaati syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista.

Syyteoikeuden vanhentumisajan pidentämistä koskeva käsittely käräjäoikeudessa

9. Asianomistajan hakemuksen johdosta Kososen antoi 8.2.2024 kirjallisen lausuman. Kosonen vaati, että vaatimus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta hylätään, koska hän ei käsityksensä mukaan ole pakoillut haastamista, eikä erittäin tärkeä yleinen etu vaadi vanhentumisajan jatkamista. Lisäksi Kosonen käsityksen mukaan vaatimus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta tulee hylätä osin myös syyteoikeuden puuttumisen takia.

Kososen lausuman kirjallisena todisteena 1 on Kososen menettelystä tuomioistuimessa 21.1.2015 tehtyä ilmoitusta koskeva ylikonstaapelin 14.7.2022 tekemä ratkaisu rikosasiassa 5650/R/21760/22 ja Kososen menettelystä tuomioistuimessa 29.1.2019 tehtyä ilmoitusta koskeva ylikonstaapelin 29.12.2022 tekemä ratkaisu rikosasiassa 5650/R/47876/22. Kososen mielestä nämä ratkaisut osoittavat, että syyte on voitu nostaa vain rikoksista, joiden vanhentumisaika on 10 vuotta, koska Kososen käsityksen mukaan niissä on mainittu vain rikoksia, joiden vanhentumisaika on 10 vuotta, jolloin ne eivät vielä olisi olleet vanhentumassa 28.1.2024.

Kirjallisena todisteena 2 on Varsinais-Suomen käräjäoikeuden asian R 23/5485 haastehakemuksen sivut 4 – 6, jotka Kososen mielestä osoittavat, ettei asianomistajalla ole syyteoikeutta kaikkeen viides-, kuudes ja seitsemässijaisissa rangaistusvaatimuksissa väitettyyn menettelyyn.

Kirjallisena todisteena 3 on Kososen ja haastemiehen sähköpostiviestit 23.1.2024, joista on nähtävissä:

a) Kosonen on kirjoittanut tiistaina 23.1.2024 klo 17.30 haastemiehelle työkoneeltaan viestin ennen lomamatkalle lähtöään ja ilmoittanut, että on aikaisintaan tavoitettavissa tiistaista 30.1.2024 klo 8.30.

b) Haastemiehen vastausviesti Kososelle oli perillä 17.40 ja siinä todetaan, että asian laatu valitettavasti vaatii välittömiä toimenpiteitä ja täten haaste pitää toimittaa viimeistään huomenna. Voitko kertoa missä olette, niin järjestämme haasteen toimituksen. Soittakaa minulle heti, kiitos.

Kososen mielestä sähköpostiviestit osoittavat, että haastemies on vastaanottanut Kososen viestin vasta sen jälkeen kun Kosonen on ollut jo lomalla.

Kirjallisena todisteena 4 on kuvakaappauksia Kososen työpuhelimesta aikaväliltä 17.1. – 23.1.2024, jotka Kososen käsityksen mukaan osoittavat, että haastemiehen numerosta ei ole soitettu Kososelle kertaakaan 17.1.2024 jälkeen, mikä Kososen mielestä osoittaa, ettei hän ole tiennyt, että häntä on yritetty tavoitella haastemiehen toimesta.

Lausumassaan Kosonen ilmoitti myös, ettei halua tulla asiassa kuulluksi ja että asian voi ratkaista kirjallisessa menettelyssä.

Kososen antoi 1.3.2024 kirjallisen lisälausuman, jossa Kosonen vaati, että vaatimus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta tulee hylätä yksistään sillä perusteella, koska hänen käsityksensä mukaan erittäin tärkeä yleinen etu ei nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa vaadi vanhentumisajan jatkamista. Muutoin Kososen lisälausuma sisältää enimmäkseen syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista koskevaan asiaan vaikuttamattomia seikkoja ja Kososen sekavia mielipiteitä ja käsityksiä. Tämän johdosta on ihan peruskauraa osaavalle juristin alullekin, että kyse on ilmeisestä asioiden sotkemistarkoituksesta. Näin ollen Kososen lisälausumaa ei ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista enempää selostaa.

10. Syyteoikeuden vanhentumisajan pidentämistä koskeva pääkäsittely pidettiin käräjätuomari Toivosen johdolla Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 5.3.2024.

Asiassa on riidatonta, että:

i. Käräjätuomari Toivonen on tutkinut asianomistajan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n mukaisen itsenäisen syyte ja kanneoikeuden ja edellä kohdassa 5 osaltaan selvitetyksi tulleiden tapahtumien johdosta määrännyt Varsinais-Suomen käräjäoikeuden asian R 23/5485 haastehakemusasiakirjat 9.1.2024 Kososelle tiedoksi annettavaksi.

ii. Käräjätuomari Toivonen on edellä kohdassa 6 osaltaan selvitetyksi tulleiden tapahtumien johdosta pyytänyt 23.1.2024 etsintäkuulutuksen haastehakemusasiakirjojen toimittamiseksi Kososelle.

iii. Haastehakemuksen liitteeseen A – Rikosilmoitukseen Ilmari Kososesta (25.11.2022), joka on toimitettu oikeudelle esitutkintapöytäkirjan sijasta ja tarkoituksessa, on sivulle 1/1.kappale kirjattu: ”Kosonen on Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 29.1.2019 todistajana kuultuna käyttänyt hyväkseen 26.9.2013 asetietojärjestelmään aiheutettua virhettä⁷ tai käsitellyt muutoin asiassa R 17/5178⁸ aselupaa 527PO elinkeinolupana, jota se ei lain ja lupapäätösaineiston mukaan ole, kertoen oikeudelle, että luvanhaltijan aseluvan 527PO nojalla hankkimat ja hallussa pitämät ampuma-aseet, ampuma-aseiden osat ja patruunat ovat lakia rikkoen hankittu ja pidetty hallussa; hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka toista vahingoittaakseen rikoslain 16 luvun 7 §:ssä rekisterimerkintärikoksesta säädetyllä tavalla tai vaihtoehtoisesti antanut rikoslain 15 luvussa säädetyllä tavalla perättömän lausuman tuomioistuimessa taikka muutoin käyttänyt virka-asemaansa väärin rikoslain 40 luvussa tarkoitetulla tavalla saadakseen aseluvan 527PO haltijan tuomituksi ampuma-aserikoksesta rangaistukseen ja muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein”.

iv. Haastehakemuksen liitteeseen 17 – Poliisin ratkaisuun asiassa 5650/R/47876/22 (29.12.2022) [Kososen kirjallinen todiste 1] kirjatun perusteella:

a) Lounais-Suomen poliisilaitoksella ylikonstaapelina toiminut Markku Kukko on ratkaisussaan arvioinut Kososen syyllistymistä 29.1.2019 törkeään perättömään lausumaan tuomioistuimessa, törkeää virka-aseman väärinkäyttämiseen, perättömään lausumaa tuomioistuimessa, rekisterimerkintärikokseen, virka-aseman väärinkäyttämiseen ja muuhun rikosoikeudellisesti rangaistavaan menettelyyn.

b) Asianomistajalle jää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n mukainen itsenäinen syyte ja kanneoikeus.

c) Kosonen on 29.12.2022 saanut tämän asiakirjan sähköpostitse.

v. Kosonen on ollut tietoinen ylikonstaapelin 29.12.2022 asiassa 5650/R/47876/22 tekemän ratkaisun sisällöstä.

vi. Virka-aseman väärinkäyttö on rikos, jonka syyteoikeus vanhenee 5 vuodessa.

Asianomistajan taholta todistajana kuultavaksi on nimetty haastemies. Lisäksi asianomistajan taholta vedottiin Helsingin käräjäoikeuden 30.1.2024 antamaan estetodistukseen, josta on todettavissa edellä kohdassa 6 selvitetyksi tullut tapahtumien eteneminen haastamisen suhteen ja Kososen menettely, jonka haastemies kertomuksellaan vahvisti sekä asian R 23/5485 haastehakemuksen liitteeseen A – Rikosilmoitus Ilmari Kososesta (25.11.2022) ja liitteeseen 17 – Poliisin ratkaisu asiassa 5650/R/47876/22 (29.12.2022), jotka asianomistajan mukaan osoittavat hänen syyteoikeuden.

Henkilötodistelu

Toisin kuin Kosonen 8.2.2024 antamassaan lausumassa ilmoitti, hän kuitenkin halusi tulla asiassa todistelutarkoituksessa kuulluksi.

Vastaaja Kosonen kertoi, että:

Hän ei ollut pakoillut haasteen tiedoksiantoa, koska hänellä ei ollut syytä tehdä niin. Hänen mielestään syyte on voitu nostaa vain rikoksista, joiden vanhentumisaika on 10 vuotta, koska hänen käsityksensä mukaan ylikonstaapelin 29.12.2022 asiassa 5650/R/47876/22 tekemässä ratkaisussa on mainittu vain rikoksia, joiden vanhentumisaika on 10 vuotta, jolloin ne eivät vielä olisi olleet vanhentumassa.

Haastemies oli soittanut Kososelle, eikä ollut puhelussa ilmoittanut, että asiassa olisi vanhentumisvaara. Kosonen ei ollut työkiireidensä vuoksi päässyt noutamaan haastetta sovittuna aikana eli 19.1.2024 käräjäoikeudesta. Hän oli ollut kyseisenä perjantaina normaalisti töissä, mutta ei ollut ollut haastemieheen yhteydessä töiden jälkeen. Sitten oli tullut viikonloppu ja Kosonen oli unohtanut koko asian. Maanantaina 22.1.2024 Kosonen oli ollut normaalisti tavoitettavissa työpaikaltaan. Haasteen noutamista hän ei ollut kiireiltään muistanut. Kosonen oli lähtenyt liukuman puitteissa lomalle 23.1.2024. Kosonen oli tallentanut haastemiehen numeron puhelimeensa, eikä ollut havainnut, että siitä numerosta olisi tullut hänelle puheluita, eikä Kosonen ollut kertomansa mukaan myöskään tiennyt etsintäkuulutuksesta.

Laittaessaan sähköpostiviestiä haastemiehelle 23.1.2024 Kosonen ei ollut ollut kertomansa mukaan tietoinen siitä, että syyteoikeuksia olisi vanhentumassa. Hän oli kertomansa mukaan saanut haastemiehen vastausviestin vasta palattuaan töihin 30.1.2024. Lisäksi 30.1.2024 hän oli vastaanottanut Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lausumapyynnön, jossa oli kysymys syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta. Vasta tällöin hän oli kertomansa mukaan alkanut epäillä, että asiassa on vanhentuvia syyteoikeuksia.

11. Varsinais-Suomen käräjäoikeus antoi 11.3.2024 käräjätuomari Toivosen tekemän päätöksen 24/379, joka on tyyliltään kuin tekoäly matkimassa kirjoittajaa, jonka on saatava vaadittu merkkimäärä täyteen asettelemalla peräkkäin mahdollisimman paljon turhia sanoja. Käräjätuomari Toivosen mukaan Kosonen on kiistänyt tienneensä siitä, että syyteoikeuksia olisi vanhenemassa, eikä asiassa ole myöskään tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella Kososen olisi katsottava syyteoikeuksien vanhentumisesta tienneen. Edellä mainitut seikat puhuvat sitä vastaan, että Kosonen olisi rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla pakoillut haastetta. Ottaen huomioon myös se, että tiedoksiantoaika ja erityisesti haastemiehen Kososen aktiivisemman tavoittelun aika on ollut varsin lyhyt (johon käräjätuomari Toivonen on itse voinut merkittävästi vaikuttaa antamalla haasteen tiedoksi annettavaksi vasta 14 vuorokautta sen jälkeen kun asia on jaettu hänen käsiteltäväksi), puhuu sekin seikka sitä vastaan, että kysymys olisi edellä sanotun lainkohdan tarkoittamasta pakoilusta.

Näillä joko väärinajateltua höpötystä täynnä tai muutoin tyhjillä perusteilla käräjätuomari Toivonen katsoi, ettei Kosonen pakoillut haastetta rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytykset eivät täyty. Näin käräjätuomari Toivonen välttyi ottamasta kantaa siihen, olisiko erittäin tärkeä yleinen etu vaatinut syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista.

Asian näin päättyessä käräjätuomari Toivosen ei ole ollut tarpeen ottaa kantaa myöskään siihen, olisiko asianomistajalla ylipäätään syyteoikeus kaikkien viidessijaisen, kuudessijaisen ja seitsemässijaisen syytteen teonkuvauksissa mainittujen väitteiden osalta.

Kun otetaan huomioon, mistä kaikesta käräjätuomari Toivosen on tämän tapauksen yhteydessä tullut olla virkansa puolesta (ex officio) tietoinen, hänen juridinen osaaminen vaikuttaa melko heikolta. Näyttää jopa siltä, että hän halusi ratkaista asian ennemminkin omien henkilökohtaisten näkemystensä ja mielipiteidensä kuin sen mitä asiassa on riidatonta ja esitetyn näytön perusteella. Päätyen 10 päivää pääkäsittelyn pitämisen jälkeen ilmeisen virheelliseen ratkaisuun: ”Hakemus syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta hylätään.”

Syyteoikeuden vanhentumisajan pidentämistä koskeva käsittely hovioikeudessa

12. Asianomistajan avustaja toimitti 11.4.2024 Turun hovioikeudelle kantelun, jossa asianomistaja vaati, että käräjäoikeuden päätös 24/379 kumotaan ja hänen hakemuksensa syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiseksi hyväksytään ja määräaikaa pidennetään yhdellä vuodella, koska Kosonen on ollut tietoinen odotettavissa olevasta syyteoikeuden vanhentumisesta ja onnistunut välttämään haasteen tiedoksisaannin pakoilemalla haastemiestä siten, että haaste on saatu annettua tiedoksi vasta 28.1.2024 jälkeen. Kosonen on vaatinut, että kantelu hylätään ja että asianomistaja velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa viivästyskorkoineen. Perusteinaan Kosonen on lausunut, että asianomistajan vaatimus vanhentumisajan jatkamisesta tulee hylätä, koska vanhentumisajan jatkamiselle ei ole laissa säädettyjä perusteita. Kosonen ei ole pakoillut haastamista eikä erittäin tärkeä yleinen etu myöskään vaadi vanhentumisajan jatkamista.

13. Syyteoikeuden vanhentumisajan pidentämistä koskeva pääkäsittely pidettiin hovioikeudenneuvos Nora Viikari johdolla Turun hovioikeudessa 28.8.2024. Hovioikeudessa otettiin vastaan sama kirjallinen todistelu ja henkilötodistelu kuin käräjäoikeudessa. Todistelutarkoituksessa kuultu Kosonen ja todistajana kuultu haastemies kertoivat hovioikeudessa asian ratkaisuun vaikuttavilta osin pääpiirteittäin samoin kuin käräjäoikeudessa.

Mitä tulee Kososen esittämiin tulosteisiin hänen ja haastemiehen välisistä viesteistä 23.1.2024 ja Kososen työpuhelimesta aikaväliltä 17.1. – 23.1.2024; on todettavissa, että mikäli tulosteissa ei näy vastaamatonta puhelua tai viestiä haastemiehen numerosta, niin se ei todista yhtään mitään. Yksittäiset tiedot on helppo poistaa näkyvistä ja näin manipuloida tulleiden puheluiden ja viestien tietoja. Vain ja ainoastaan kunnollinen poliisin ict-puolen suorittama laite-etsintä voi valottaa sitä, miten monta puhelua ja viestiä haastemieheltä on mennyt Kososen virkapuhelimeen. Se on ainoa tapa saada luotettavaa näyttöä siitä aiheesta. On myös hyvä pitää mielessä, että virkavastuulla toimivalla haastemiehellä ei ole ollut mitään intressiä valehdella tekemistään soitoista ja viestittelyistä, mutta Kososella on ollut intressi olla vaikeasti tavoitettavissa, vaikka hän muuta esitti.

Kososen tietoisuus syyteoikeuden vanhentumisajan käsillä olosta tammikuussa 2024 selittää osaltaan Kososen pakoilun motiivia. Toisaalta se, että haastemiehellä ei ole poliisista riippumatonta pääsyä virkatehtävän hoitamiseksi Poliisihallituksen toimitiloihin, on osaltaan voinut edesauttaa Kososen pakoilua.

Hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen kannalta keskeisiksi todettavissa olevia perusteluja

14. Hovioikeuden mukaan arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä pakoilu, on kiinnitettävä huomiota ainakin siihen, voidaanko haastettavan katsoa olleen tietoinen odotettavissa olevasta syyteoikeuden vanhentumisesta. Kososen tietoisuudesta käsillä olevassa asiassa hovioikeuden lausuman perusteella on todettavissa seuraavaa.

Kirjallisena todisteena esitetystä asian 5650/R/47876/22 tutkinnan päätöksestä 29.12.2022, joka on koskenut asianomistajan Kososesta 25.11.2022 tekemää rikosilmoitusta, ilmenee, että ylikonstaapeli on arvioinut Kososen syyllistymistä 29.1.2019 törkeään perättömään lausumaan tuomioistuimessa, törkeää virka-aseman väärinkäyttämiseen, perättömään lausumaa tuomioistuimessa, rekisterimerkintärikokseen, virka-aseman väärinkäyttämiseen ja muuhun rikosoikeudellisesti rangaistavaan menettelyyn. Riidatonta on, että Kosonen on ollut tietoinen tästä päätöksestä. Kosonen on kiistänyt kuitenkaan tienneensä käsillä olevista vanhentumisista ja todennut katsoneensa päätöksessä mainittujen törkeiden tekomuotojen vanhentumisajan olevan 10 vuotta. Kososen oma kertomus osoittaa siten, että hän on kiinnittänyt huomiota rikosten vanhentumisaikoihin. Kun otetaan huomioon, että päätöksessä arvioitu virka-aseman väärinkäyttö on nimenomaisesti rikos, jonka syyteoikeus vanhenee 5 vuodessa eli on ollut vanhentumassa tammikuussa 2024, Kososen oma kertomus merkitsisi sitä, että hän olisi kiinnittänyt vanhentumisaikojen osalta huomiota ainoastaan rikosnimikkeisiin joiden vanhentumisaika 10 vuotta, mutta ei rikosnimikkeisiin joiden vanhentumisaika 5 vuotta ja joiden osalta vanhentumiskysymys on ollut akuutisti käsillä tammikuussa 2024. Kertomusta ei tältä osin ole pidettävä uskottavana. Edelleen Kososen on täytynyt tietää, milloin hän on ollut asianomistajan asioiden kanssa sellaisessa yhteydessä, että asianomistaja on Kososen menettelyn johdosta voinut tehdä rikosilmoituksen. Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut Kososen tienneen syyteoikeuden olevan osittain vanhentumassa. Johtopäätöstä tietoisuudesta tukee lisäksi Kososen pakoileva menettely, josta hovioikeus lausui seuraavaa.

Haastemies on kertonut Kososen poikkeuksellisen hankalasta tavoittamisesta ja vahvistanut kertomuksellaan kirjallisena todisteena esitetystä estetodistuksesta 30.1.2024 ilmenevät seikat Kososen tavoittamisyrityksistä. Ottaen huomioon Kososen haastamisyritysten tapahtumaketju ja sitä koskeva näyttö kokonaisuutena sekä erityisesti se, että Kosonen on ensin laiminlyönyt toimia sovitulla tavalla haasteen noutamisen osalta ja lisäksi joitain päiviä tämän jälkeen välittömästi ennen syyteoikeuden osittaista vanhentumista aloittanut lomamatkan haastemiehen tavoittamattomissa, hänen on katsottava pakoilleen haasteen tiedoksiantoa rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Asiassa on vielä arvioitava, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista.

Lain esitöiden mukaan erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta. Jonkin verran vähäisempäänkin rikokseen säännös voisi soveltua esimerkiksi silloin, kun kysymys on julkista valtaa väärinkäyttäen tehdystä rikoksesta.

Erittäin tärkeää yleistä etua koskevia tilanteita voidaan luonnehtia sellaisiksi, joissa syyteoikeuden vanhentuminen heikentäisi huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta. (HE 27/1999 vp)

Kysymyksessä on asianomistajan yksin ajama rikosasia, jonka vastaaja on poliisihallinnon virkamies. Rikosasiassa on keskeisesti kysymys siitä, onko ylitarkastaja Kosonen erään oikeudenkäynnin yhteydessä todistajana kuultaessa esittänyt tarkoituksellisesti tai huolimattomuuttaan sellaisia vääriä tietoja, joilla on saattanut olla merkitystä kyseisen oikeudenkäynnin kannalta. Selvää on, että edellä kuvatuissa olosuhteissa tapahtuneessa teossa on kysymys korostuneesti julkisen vallan käyttämisestä. Näistä syistä syyteoikeuden vanhentuminen heikentäisi huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta, vaikka asianomistajan esittämissä viides-, kuudes- ja seitsemässijaisissa rangaistusvaatimuksissa ei olekaan kysymys erityisen vakavista rikoksista. Mainituilla perusteilla erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.

Hovioikeuden päätös

15. Edellä kohdassa 6 osaltaan selvitetyksi tulleen asiassa merkityksellisen näytön, oikeusohjeiden ja sen perusteella, että Kososen teossa 29.1.2019 on korostuneesti kyse julkisen vallan käyttämisestä, hovioikeus kumosi päätöksellään käräjäoikeuden ratkaisun ja pidensi  Kososta vastaajana koskevaa syyteoikeutta vuodella, koska Kosonen pakoili haasteen tiedoksiantoa ja erittäin tärkeä yleinen etu vaati syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista.

Hovioikeudessa Kosonen velvoitettiin korvaamaan uhrinsa oikeudenkäyntikuluja yhteensä 1314 euroa viivätyskorkoineen.

Asian ovat pääkäsittelyssä ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Nora Viikari, Jarmo Hannikainen ja Martta Plathin-Arvidsson. Kososen uhrin avustajina ovat toimineet asianajajat Heikki Sillapää ja Tommi Koivistoinen, jotka uhrin asiaa ajaessaan ovat oikeudenkäyntiaineiston perusteella vaikuttaneet myös hovioikeuden päätöksen tasoon.

Hovioikeuden yksimielinen päätös on hyvin perusteltu ja selostettua tapausta koskevien oikeusohjeiden mukaisesti ratkaistu, joten ilmeistä on, ettei sen muuttamiseen ole löydettävissä kestäviä perusteita.

Hovioikeuden päätöksen ulkopuolelta

16. Oikeudenkäyntiaineistoon on liitetty Kososen oikeudenkäyntiavustajana toimineen Paula Pajulan Kososelle osoittama 3534 euron lasku, joka on otsikoitu: ”Vanhentumisajan jatkamista koskeva asia (HO)”.

Lähde:

Turun hovioikeuden asia R 24/619

9. KHO:2024:118 Muutoksenhaun määräaika

Nordpel Oy valitti Helsingin kaupunkiympäristön toimialan Maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuuden maankäyttöjohtajan 29.5.2023 tekemästä hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Nordpelin valitus saapui markkinaoikeuteen muutoksenhakuajan viimeisenä päivänä klo 16.16.

Asiassa oli kysymys siitä, olisiko markkinaoikeuden tullut jättää Nordpelin valitus tutkimatta myöhässä saapuneena. Kysymyksen ratkaisemiseksi oli arvioitava, oliko hankintapäätökseen liitetty valitusosoitus ollut puutteellinen, koska siinä ei ollut mainittu markkinaoikeuden aukioloaikaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetussa laissa oli säädetty se aika, jona tuomioistuimen on oltava auki asian vireillepanemista varten. Kun valitusosoituksesta oli käynyt ilmi, että valitus oli tullut toimittaa tuomioistuimeen ennen sen aukioloajan päättymistä, valitusosoituksessa oli ilmoitettu riittävät tiedot asian vireillepanemista varten.

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimiin ja valitusasioita käsittelemään perustettuihin lautakuntiin sovelletaan vain mainitun lain 5 a §:n 4 momenttia. Mainitun momentin mukaan viranomaisen on toimialueellaan järjestettävä asiakirjojen vastaanottaminen kuitenkin aina siten, että laissa tai asetuksessa asiakirjojen jättämiselle tai asian vireillepanemiselle säädettyä määräaikaa voidaan noudattaa kello 8.00–16.15.

Markkinaoikeuden ratkaisu, jolla Nordpelin valitus oli tutkittu, kumottiin ja poistettiin. Nordpelin markkinaoikeudelle tekemä valitus jätettiin myöhässä tehtynä tutkimatta.

Lähde:

KHO:2024:118

8. Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies on etsintäkuulutettu

Oikeusministeriöstä on lähetetty poliisille Lauri Ilmari Kososta, joka valtioneuvoston nettisivujen mukaan toimii ylitarkastajana Poliisihallituksessa, koskeva haastekuulutus. Tämän vuoksi rikospoliisi on antanut tuomioistuimelle virka-apua ja etsintäkuuluttanut Kososen.

Koska kyse on Oikeusministeriöstä poliisille lähetetystä haastekuulutuksesta ja haasteen tiedoksi antaminen on ensisijaisesti Oikeusministeriön alaisuudessa käräjäoikeudessa toimivan haastemiehen virkatehtävä; on ilmeistä, että haastemies on ensin tavoitellut Kososta ainakin tämän virkapuhelinnumerosta, virkasähköpostiosoitteesta, kotiosoitteesta ja virkapaikalta Poliisihallituksesta, mutta virkatehtävän suorittamisen kannalta tuloksetta. Nähtävästi tämän jälkeen haastemies on kokemusten perusteella todennut Kososen välttelevän haastamista ja pyytänyt käräjätuomarilta Kososen etsintäkuuluttamista tämän haastamiseksi oikeuteen. Toisenlaiseen johtopäätökseen ei voida päätyä siitäkään, että haastemies on pyytänyt Rajavartiolaitokselta virka-apua – Tehostettua rajanylityspisteiden seurantaa rikosasiassa etsintäkuulutetun vastaaja Kososen tavoittamiseksi ja haastamiseksi oikeuteen.

Perustellusti voidaan kysyä, miten ihmeessä Kosonen on voinut onnistua välttelemään haastemiestä siten, ettei haastemies ole tavoittanut Kososta haasteen toimittamisen mahdollistavalla tavalla edes Kososen virkapaikalta Poliisihallituksesta, jossa erityisesti pitäisi toimia laillisesti?

Rikoksentekijän suojelemisessa yritetään viivyttää kiinnijäämistä. Rikoksentekijän suojelemiseen syyllistyy sellaisilla teoilla, joissa rikoksentekijää autetaan välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä. Esimerkiksi pakenemisen edistäminen tai todisteiden hävittäminen täyttää tämän rikoksen tuntomerkit. Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, syyllistyy rikoksentekijän suojelemiseen.

Niiltä osin kun haastemiehen tavoittelemaa Kososta on esim. Poliisihallituksessa autettu välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä, rikosnimikkeinä ovat virkavelvollisuuden rikkominen ja rikoksentekijän suojeleminen. Viimeksi mainittu rikos ei kuitenkaan koske rikokseen osallista eikä rikoksentekijään läheisessä suhteessa olevia henkilöitä.

Lähteet:

1. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuulutusta koskeva poliisin ilmoitus

2. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuututusta koskeva virka-apupyyntö Rajavartiolaitokselle

PS. (ks. 10. Turun hovioikeus – Valtakunnan korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies pakoili oikeutta)

7. KHO:2024:112 Pysäköintivirhemaksu

/ Ajoneuvon kuormaaminen

Kuva. Maininkitie 9, Espoo

Asian tausta

A:n ajoneuvo X on ollut 21.11.2021 pysäytettynä kerrostalon porraskäytävän edustalle osoitteessa Maininkitie 9, Espoo. Päällystetty alue, jolle ajoneuvo oli pysäytetty, sijoittuu porraskäytävän ja katualueen väliin. Kadulta katsottuna alueen oikeaan reunaan on sijoitettu liikennemerkki C39 Pysäköintikieltoalue. Liikennemerkin lisäkilvessä on seuraava teksti: ”Yksityisalue, Luvaton pysäköinti kielletty, Espoon kaupungin järjestyssääntö 33 §.”

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on päätöksellään 2.12.2021 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksusta, jonka pysäköinnintarkastaja oli 21.11.2021 määrännyt hänelle ajoneuvon pysäköimisestä yksityiselle alueelle noudattamatta pysäköintikieltoalueen osoittavaa liikennemerkkiä ja vastoin tieliikennelain säännöksiä. Päätöksen perusteluiden mukaan pysäköinnintarkastaja ei ollut seuranta-aikana kello 10.36 – 10.42 havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että asiassa on ensin ratkaistava kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivalta sekä pysäköintiä rajoittavan liikennemerkin pätevyys. Hallinto-oikeus on asiassa saatuun selvitykseen viitaten katsonut, että Asunto Oy Satoluiska on valtuuttanut Espoon kaupungin kunnallisen pysäköinninvalvonnan valvomaan pysäköintiä kiinteistöllään Maininkitie 9. Asiassa ei ole annettu valtuutus huomioon ottaen syytä epäillä, ettei yksityiselle kiinteistölle asetetulle liikennemerkille olisi kunnan suostumusta. Sillä, onko merkki asetettu tai valtuutus annettu ennen uuden tieliikennelain voimaantuloa, tai sillä, että lisäkilvessä on mainittu jo kumottu Espoon kaupungin järjestyssääntö, ei ole asian arvioinnissa merkitystä. Näin ollen, kun pysäköintivirhemaksun määrääminen liikennemerkin määrittämästä tieliikennelain vastaisesta menettelystä on perustunut kiinteistön omistajan tai haltijan valtuutukseen, Espoon kaupungin pysäköinninvalvojalla on ollut toimivalta yksityisellä alueella.

Hallinto-oikeus on tämän jälkeen arvioinut, onko kysymys ollut pysäköinnin sijaan ajoneuvon sallitusta lyhytaikaisesta seisottamisesta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten. Hallinto-oikeus on todennut, että pysäköinninvalvonnassa yleisesti noudatettu viiden (5) minuutin tarkkailuaika on hyväksytty oikeuskäytännössä. Pysäköinnintarkastajan tässä tapauksessa tarkkailuajasta tekemä merkintä on katsottava riittäväksi näytöksi siitä, onko ajoneuvon lähettyvillä ollut aktiivista toimintaa. Kun otetaan huomioon, että tavaroiden siirto asunnosta ajoneuvoon ei ole aktiivista ajoneuvon lastaamista, kysymyksessä on ollut ajoneuvon pysäköinti. Kun muutoksenhakija on pysäköinyt ajoneuvonsa pysäköintikieltoalueliikennemerkin vaikutusalueella, kyseessä on ollut pysäköintivirhe, josta on voitu määrätä pysäköintivirhemaksu.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Elina Halimaa ja Klaus Järvinen. Asian esittelijä Johanna Kangas.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjä vaatimuksia

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja määrätty pysäköintivirhemaksu poistetaan. A on lisäksi vaatinut, että Espoon kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muun ohella A on vedonnut siihen, että kysymyksessä on joka tapauksessa ollut tieliikennelaissa sallittu lyhytaikainen pysäköinti muuttotavaroiden lastausta varten. Eli nähtävästi A vedonnut tieliikennelain (729/2018) 2 §:n kohtaan 20, jonka mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan pysäköinnillä ajoneuvon seisottamista kuljettajineen tai ilman kuljettajaa, ei kuitenkaan lyhytaikaista ajoneuvon seisottamista siihen nousemista tai siitä poistumista taikka ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Muun ohella pysäköinninvalvoja on vedonnut siihen, että pysäköinnintarkastaja on tarkkaillut ajoneuvoa edellä mainitun ajan havaitsematta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua. Tarkkailuaika on ylittänyt oikeuskäytännössä vakiintuneen viiden (5) minuutin ajan. Ajoneuvon on tulkittava olleen pysäköitynä eikä lyhytaikaisesti seisotettuna kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksen kannalta keskeisiksi todettavissa olevia perusteluja

Muutoksenhakija on seisottanut ajoneuvoaan kysymyksessä olevalla kulkureitillä tavaroiden kuljettamiseksi asunnosta ajoneuvoon. Hänen mukaansa kysymys ei ole tällöin ollut laissa tarkoitetusta pysäköimisestä.

Koska tieliikennelain 2 §:n 20 kohdan mukaan muuta kuin pysäköimistä on vain ajoneuvon lyhytaikainen seisottaminen lainkohdassa mainitussa tarkoituksessa, korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että kysymystä ratkaistaessa on perusteltua antaa painoa sille seikalle, että pysäköinnintarkastaja ei ole yli viiden (5) minuutin seuranta-aikana havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista. Korkein hallinto-oikeus toisaalta toteaa, että arviointia siitä, onko kysymyksessä ajoneuvon pysäköiminen, ei voida perustaa yksinomaan tällaiseen tarkkailuun, vaan arvioinnissa on otettava huomioon kussakin asiassa esiin tuodut seikat kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa muutoksenhakija ei ole esittänyt sellaista yksityiskohtaista selvitystä, jonka perusteella olisi aihetta päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan ajoneuvon seisottaminen yli mainitun ajan olisi liittynyt välittömästi yksinomaan ajoneuvon kuormaamiseen. Pysäköinnintarkastajan valokuvistakaan ei ilmene viitteitä siihen, että ajoneuvon kuormaaminen olisi ollut kesken. Muutoksenhakijan on katsottava pysäköineen ajoneuvonsa kysymyksessä olevan kieltomerkin vaikutusalueelle.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus on todennut muutoksenhakijan pysäköineen ajoneuvonsa tiealueelle vastoin tieliikennelain mukaisella liikennemerkillä osoitettua pysäköintikieltoa ja siten tehnyt pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun pysäköintivirheen.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältäkään osin perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.

 

Lähde:

KHO:2024:112

6. Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan lain vastainen menettely

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 ja 4 momentissa säädettyyn viitaten A oli pyytänyt monta kertaa Poliisihallitukselta ja Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastaja Jussi Kytösaarelta asiakirjassa ”Poliisihallituksen vastaus POL-2023-24942 (ID-23128648) syyttäjän pyyntöön koskien asiaa KKO R2022/886 (24.2.2023)” tarkoitettuja koeammuntoja koskevien asiakirjojen julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja, niitä kuitenkaan saamatta.

A on toimittanut tietopyynnöt 18. ja 24.10.2023. Kytösaari on vastannut edellä mainittuihin tietopyyntöihin 25.10.2023 ilmoittaen, ettei pyydettyjä asiakirjoja ole. Vastauksessa ei ole kuitenkaan ilmoitettu A:lle kaikkia viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 momentin edellyttämiä tietoja. A on toimittanut samaa asiaa koskien uudet tietopyynnöt 26.10., 1. ja 17.11.2023. Näihin tietopyyntöihin ei vastattu lainkaan ja tätä menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu on tullut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa vireille 22.11.2023.

Kantelun johdosta Poliisihallitukselle on 24.11.2023 toimitettu oikeusasiamiehen toimesta selvitys- ja lausuntopyyntö, minkä jälkeen ja vasta 5.1.2024 Poliisihallituksen asehallinto on tehnyt muutoksenhakukelpoisen päätöksen ja toimittanut sen A:lle.

Oikeusasiamiehen ratkaisuun kirjatut oikeusohjeet

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. Asioiden asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu yleinen huolellisuusvelvollisuus eli se, että työtehtävät hoidetaan huolellisesti ja virheettömästi.

Hallintolain 7 §:n mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Hallintolain 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä on säännökset asiakirjan antamisesta päättämisestä.

Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, ja tiedon asiakirjan sisällöstä antaa saman pykälän 2 momentin mukaan se viranomaisen henkilöstöön kuuluva, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu.

Edelleen 3 momentin mukaan, jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: 1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy; 2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi; 3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä 4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista.

Saman lainkohdan 4 momentin mukaan asia on käsiteltävä viivytyksettä ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. Jos pyydettyjä asiakirjoja on paljon tai niihin sisältyy salassa pidettäviä osia tai jos muu niihin rinnastettava syy aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä tai muutoin tavanomaista suuremman työmäärän, asia on ratkaistava ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön.

Oikeuskäytännössä ja laillisuusvalvontakäytännössä on katsottu, että edellä mainitut velvollisuudet koskevat myös tilanteita, joissa viranomaisella ei ole asiakirjoja hallussaan.

Kannanottonaan oikeusasiamies totesi, että asiassa on menetelty hallintolain ja julkisuuslain sekä virkatoimiin liittyvän yleisen huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti, kun A:lle ei tietopyyntöön annetun kielteisen vastauksen yhteydessä ole ilmoitettu kaikkia lain edellyttämiä tietoja ja kun A:n kaikkiin viesteihin ei ole vastattu lainkaan. Vastuu tietopyyntöihin vastaamisesta on sillä virkamiehellä, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu. Tässä asiassa vastuu tietopyyntöön vastaamisesta on ollut ylitarkastaja Kytösaarella. Myös Poliisihallituksella on oma vastuunsa yhteydenottoihin ja asiakirjapyyntöihin liittyen. Sen on järjestettävä asiakirjahallintonsa siten, että se pystyy seuraamaan riittävän huolellisesti ja tarkasti sille lähetettyjen asiakirjojen liikkumista viranomaisessa ja näin myös valvomaan sitä, että sille osoitettuihin kirjeisiin, tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin vastataan ilman aiheetonta viivästystä.

Koska asiassa oli 5.1.2024 ryhdytty korjaaviin toimiin, oikeusasiamies ei katsonut asian antavan hänelle aihetta muihin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin kuin saattaa menettelyn lainvastaisuuden ylitarkastaja Jussi Kytösaaren tietoon lähettämällä päätöksestään jäljennöksen tälle ja tiedoksi myös Poliisihallitukselle.

Lähdeluettelo

1. Menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu (21.11.2023)

2. Poliisihallituksen selvitys ja lausunto POL-2023-165998 (ID-23898052) (31.1.2024)

3. Oikeusasiamiehen päätös asiassa EOAK/7524/2023 (6.5.2024)