10. Turun hovioikeus – Valtakunnan korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies pakoili oikeutta

Julkisuudessa esillä olleita Liberian tasavaltaan liittyviä rikosasioita on tänä vuonna käsitelty Turun hovioikeudessa, minkä johdosta mieleen voi tulla, että kyse olisi Liberian tasavallan korkeinta poliisiviranomaista edustavan virkamiehen menettelystä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustavan virkamiehen, Lauri Ilmari Kososen menettelystä. (ks. 8. Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies on etsintäkuulutettu)

Rikosasia, jossa Kososelle vaaditaan rangaistusta ensisijaisesti 29.1.2019 tehdystä törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa, toissijaisesti törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, kolmassijaisesti perättömästä lausumasta tuomioistuimessa, neljäsijaisesti rekisterimerkintärikoksesta, viidessijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä, kuudessijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja seitsemässijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, on tullut vireille Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 21.12.2023.

Helsingin käräjäoikeuden haastemies soitti Kososelle perjantaina 12.1.2024 ja tämän puhelun aikana selvisi, että Kososella oli heti käsitys mistä on kysymys. Kosonen oli tietoinen, että oli ollut tutkinnan kohteena rikosasiassa, jossa oli kyse siitä, onko hän menettelyllään 29.1.2019 syyllistynyt törkeään perättömään lausumaan tuomioistuimessa, törkeää virka-aseman väärinkäyttämiseen, perättömään lausumaa tuomioistuimessa, rekisterimerkintärikokseen, virka-aseman väärinkäyttämiseen tai muuhun rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon. Puhelussa keskusteltiin jo siitä, milloin ja miten haaste voitaisiin antaa Kososelle tiedoksi, mutta sitten Kosonen oli kertonut, ettei vielä (perjantaina) osannut oikein sanoa seuraavan viikon aikataulustaan. Haastemies sopi Kosonen kanssa uudesta soitosta seuraavalle viikolle, jotta voitaisiin sopia haasteen hakemisesta tai viennistä tarkemmin. Ei ole uskottavaa, että virkamies olisi perjantaina niin tietämätön seuraavan viikon aikataulustaan, ettei voisi sopia tapaamisesta toisen virkamiehen kanssa. Ilmeisesti Kosonen on puhelun aikana tiedostanut, että esim. virka-aseman väärinkäyttö 29.1.2019, josta hän muun muassa on epäiltynä, on rikos, jonka syyteoikeus on ollut vanhentumassa 28.1.2024 ja esittänyt haastemiehelle tietämätöntä seuraavan viikon aikataulustaan saadakseen tahollaan aikaa arvioida, mitkä voivat olla seuraamukset jos haaste saadaan hänelle annetuksi 28.1.2024 mennessä, verrattuna siihen jos hän onnistuu välttämään haasteen vastaanottamisen vielä 16 päivän ajan. Toisenlaiseen johtopäätökseen ei voida myöskään päätyä selvitetyksi tulleesta Kososen pakoilevasta menettelystä.

Toinen kontakti haastemiehen ja Kososen välillä oli keskiviikkona 17.1.2024, jolloin sovittiin, että Kosonen hakee haasteen Helsingin käräjäoikeudesta perjantaina 19.1.2024. Virkamiehenä haastemiehen kanssa tekemänsä sopimuksen rikkoen, Kosonen jätti haasteen hakematta eikä ilmoittanut esteestä.

Kun haastemielle selvisi maanantaina 22.1.2024, ettei Kosonen ollutkaan hakenut haastetta, haastemies soitti Kososelle ainakin kahdesti ja laittoi tälle myös ainakin yhden tekstiviestin. Koska Kososesta ei kuulunut yhteydenottoyrityksistä huolimatta mitään, haastemies meni illalla Kososen kotiosoitteeseen toimittaakseen haasteen perille. Kososen asunnossa oli valot päällä, mutta ovisummerin soittoon ei vastattu. Haastemies pääsi rappukäytävään pienen odottelun jälkeen ja koputteli Kososen kotiovella, mutta ovea ei tultu avaamaan. Haastemies tiputti Kososen postiluukusta yhteydenottolapun ja kirjoitti lappuun vielä käsin tekstin ”heti” tai ”välittömästi”.

Tiistaina 23.1.2024 haastemies tavoitteli Kososta jo nimenomaan haastamisen välttelyn johdosta tämän virkapaikalta, koska Kosonen oli jo 19.1.2024 mitään ilmoitta jättänyt sovitusti tulematta, eikä ollut vastannut puhelimeen eikä viestiin 22.1.2024 eikä ollut myöskään reagoinut millään tavalla illalla Kososen asuntoon jätettyyn yhteydenottopyyntöön.

Keskiviikkona 23.1.2024 haastemies oli yhteydessä myös Kososen esimieheen (asehallintopäällikkönä toiminut Mika Lehtonen). Tämä kertoi haastemielle Kososen lähteneen jo virkapaikalta viikkoliikuntaan (ilmeisesti esimiehellä ei ole mitään käsitystä, missä alaiset hoitavat yleensä liikuntansa tai jostain muusta syystä ei antanut haastemiehelle virka-apua kertomalla mistä Kososta voisi tavoitella) ja sen jälkeen alkaa Kososen työaikaliukuma, joten tätä ei välttämättä enää tavoittaisi virkapaikalta. Tästä eteenpäin Kosonen olisikin lomalla. Siitä huolimatta Kosonen oli ilmeisesti mennyt vielä virkapaikalleen, koska hän oli klo 17.30 lähettänyt haastemiehelle sähköpostin ennen lomamatkalle lähtöään ja kertonut olevansa tavoittamattomissa tiistaihin 30.1.2024 asti. Haastemiehen vastaus Kososelle oli perillä 17.40 ja siinä Kososta kehotettiin ottamaan välittömästi yhteyttä haastemieheen ja kertomaan, missä hän on. Myös Riihimäellä toimiva haastemies oli valmiudessa 24/7 toimittamaan haasteen ja olisi voinut saada sen Kososelle toimitetuksi, mikäli haastemiehellä olisi poliisista riippumaton pääsy virkatehtävän hoitamiseksi Poliisihallituksen toimitiloihin.

Koska Kososta ei tavoitettu kotoaan eikä Poliisihallituksen yhteydessä olevalta virkapaikaltaan, Kosonen etsintäkuulutettiin 23.1.2024, sillä haastemies ymmärsi rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdan edellytysten täyttyvän, mikäli Kosonen onnistuisi pakoilussaan.

Kososen tavoittelua jatkettiin sunnuntai-iltaan 28.1.2024 asti käymällä Kososen kotiosoitteessa eri vuorokauden aikoina päivittäin, useita kertoja, mutta tuloksetta.

Kososen tavoittelusta ja Kososen tavoittamiseksi annetusta etsintäkuulutuksesta, Rajavartiolaitokselta pyydetystä rajanylityspisteiden tehostetusta seurannasta ja Helsingin poliisilaitokselta pyydetystä virka-avusta huolimatta Kosonen onnistui välttämään haasteen tiedoksisaannin pakoilemalla siten, että haaste on saatu annettua Kososelle tiedoksi vasta 28.1.2024 jälkeen.

Oikeudesta nostaa rikoksesta syyte eli syyteoikeuden vanhentumisesta säädetään rikoslain 8 luvussa ja sen 1 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan virkarikosten vanhentumisaika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. Vanhentuminen katkeaa, kun syytettävälle on laillisesti annettu haaste tiedoksi tai häntä vastaan on hänen henkilökohtaisesti oikeudessa läsnä ollessaan esitetty rangaistusvaatimus.

Joissakin tapauksissa syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan hakemuksesta tuomioistuimen päätöksellä jatkaa kerran yhdellä vuodella. Seuraamusjärjestelmän uskottavuuden kannalta olisi haitallista, jos syyteoikeuden vanheneminen voitaisiin saada aikaan esimerkiksi syytettä pakoilemalla. Rikoslain 8 luvun 4 §:n mukaan syyteoikeuden vanhenemisaikaa voidaan päätöksellä jatkaa, jos 1) rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen, 2) rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään tai 3) rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä. Kaikissa kolmessa tapauksessa lisäksi vaaditaan, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.

Rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdan säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan kun päätetään syyteoikeuden jatkamisesta pakoilun perusteella, on arvioitava, onko ilmeistä, ettei haastetta saataisi annetuksi ajoissa tiedoksi. Tämä arvio perustuisi lähinnä siihen selvitykseen, minkä jatkoajan hakija esittäisi siihenastisista haastamisyrityksistä. Erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta. Jonkin verran vähäisempäänkin rikokseen säännös voisi soveltua esimerkiksi silloin, kun kysymys on julkista valtaa väärinkäyttäen tehdystä rikoksesta. Ehdotetun 3 kohdan mukaisia tilanteita voidaan luonnehtia sellaisiksi, joissa syyteoikeuden vanhentuminen heikentäisi huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta. (HE 27/1999 vp)

Kososen tietoisuus syyteoikeuden vanhentumisajan käsillä olosta tammikuussa 2024 selittää osaltaan Kososen pakoilun motiivia. Toisaalta se, että haastemiehellä ei ole poliisista riippumatonta pääsyä virkatehtävän hoitamiseksi Poliisihallituksen toimitiloihin, on osaltaan voinut edesauttaa Kososen pakoilua.

Edellä osaltaan selvitetyksi tulleen asiassa merkityksellisen näytön, oikeusohjeiden ja sen perusteella, että Kososen teossa 29.1.2019 on korostuneesti kyse julkisen vallan käyttämisestä, hovioikeus pidensi päätöksellään Kososta vastaajana koskevaa syyteoikeutta vuodella, koska Kosonen pakoili haasteen tiedoksiantoa ja erittäin tärkeä yleinen etu vaati syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista.

Hovioikeudessa Kosonen velvoitettiin korvaamaan uhrinsa oikeudenkäyntikuluja yhteensä 1314 euroa viivätyskorkoineen.

Asian ovat pääkäsittelyssä ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Nora Viikari, Jarmo Hannikainen ja Martta Plathin-Arvidsson. Kososen uhrin avustajina ovat toimineet asianajajat Heikki Sillapää ja Tommi Koivistoinen, jotka uhrin asiaa ajaessaan ovat oikeudenkäyntiaineiston perusteella vaikuttaneet myös hovioikeuden päätöksen tasoon.

Hovioikeuden yksimielinen päätös on hyvin perusteltu ja selostettua tapausta koskevien oikeusohjeiden mukaisesti ratkaistu, joten ilmeistä on, ettei sen muuttamiseen ole löydettävissä kestäviä perusteita.

Oikeudenkäyntiaineistoon liitetty Kososelle osoitettu tämän oikeudenkäyntiavustajana toimineen Paula Pajulan lasku syyteoikeuden vanhentumisajan pidentämistä koskevasta käsittelystä hovioikeudessa on 3534 euroa.

Lähde:

Turun hovioikeuden asia R 24/619

9. KHO:2024:118 Muutoksenhaun määräaika

Nordpel Oy valitti Helsingin kaupunkiympäristön toimialan Maankäyttö ja kaupunkirakenne -palvelukokonaisuuden maankäyttöjohtajan 29.5.2023 tekemästä hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Nordpelin valitus saapui markkinaoikeuteen muutoksenhakuajan viimeisenä päivänä klo 16.16.

Asiassa oli kysymys siitä, olisiko markkinaoikeuden tullut jättää Nordpelin valitus tutkimatta myöhässä saapuneena. Kysymyksen ratkaisemiseksi oli arvioitava, oliko hankintapäätökseen liitetty valitusosoitus ollut puutteellinen, koska siinä ei ollut mainittu markkinaoikeuden aukioloaikaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetussa laissa oli säädetty se aika, jona tuomioistuimen on oltava auki asian vireillepanemista varten. Kun valitusosoituksesta oli käynyt ilmi, että valitus oli tullut toimittaa tuomioistuimeen ennen sen aukioloajan päättymistä, valitusosoituksessa oli ilmoitettu riittävät tiedot asian vireillepanemista varten.

Valtion palveluiden saatavuuden ja toimintojen sijoittamisen perusteista annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimiin ja valitusasioita käsittelemään perustettuihin lautakuntiin sovelletaan vain mainitun lain 5 a §:n 4 momenttia. Mainitun momentin mukaan viranomaisen on toimialueellaan järjestettävä asiakirjojen vastaanottaminen kuitenkin aina siten, että laissa tai asetuksessa asiakirjojen jättämiselle tai asian vireillepanemiselle säädettyä määräaikaa voidaan noudattaa kello 8.00–16.15.

Markkinaoikeuden ratkaisu, jolla Nordpelin valitus oli tutkittu, kumottiin ja poistettiin. Nordpelin markkinaoikeudelle tekemä valitus jätettiin myöhässä tehtynä tutkimatta.

Lähde:

KHO:2024:118

8. Suomen korkeinta poliisiviranomaista edustava virkamies on etsintäkuulutettu

Oikeusministeriöstä on lähetetty poliisille Lauri Ilmari Kososta, joka valtioneuvoston nettisivujen mukaan toimii ylitarkastajana Poliisihallituksessa, koskeva haastekuulutus. Tämän vuoksi rikospoliisi on antanut tuomioistuimelle virka-apua ja etsintäkuuluttanut Kososen.

Koska kyse on Oikeusministeriöstä poliisille lähetetystä haastekuulutuksesta ja haasteen tiedoksi antaminen on ensisijaisesti Oikeusministeriön alaisuudessa käräjäoikeudessa toimivan haastemiehen virkatehtävä; on ilmeistä, että haastemies on ensin tavoitellut Kososta ainakin tämän virkapuhelinnumerosta, virkasähköpostiosoitteesta, kotiosoitteesta ja virkapaikalta Poliisihallituksesta, mutta virkatehtävän suorittamisen kannalta tuloksetta. Nähtävästi tämän jälkeen haastemies on kokemusten perusteella todennut Kososen välttelevän haastamista ja pyytänyt käräjätuomarilta Kososen etsintäkuuluttamista tämän haastamiseksi oikeuteen. Toisenlaiseen johtopäätökseen ei voida päätyä siitäkään, että haastemies on pyytänyt Rajavartiolaitokselta virka-apua – Tehostettua rajanylityspisteiden seurantaa rikosasiassa etsintäkuulutetun vastaaja Kososen tavoittamiseksi ja haastamiseksi oikeuteen.

Perustellusti voidaan kysyä, miten ihmeessä Kosonen on voinut onnistua välttelemään haastemiestä siten, ettei haastemies ole tavoittanut Kososta haasteen toimittamisen mahdollistavalla tavalla edes Kososen virkapaikalta Poliisihallituksesta, jossa erityisesti pitäisi toimia laillisesti?

Rikoksentekijän suojelemisessa yritetään viivyttää kiinnijäämistä. Rikoksentekijän suojelemiseen syyllistyy sellaisilla teoilla, joissa rikoksentekijää autetaan välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä. Esimerkiksi pakenemisen edistäminen tai todisteiden hävittäminen täyttää tämän rikoksen tuntomerkit. Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, syyllistyy rikoksentekijän suojelemiseen.

Niiltä osin kun haastemiehen tavoittelemaa Kososta on esim. Poliisihallituksessa autettu välttämään vastuuta tai kiinnijäämistä, rikosnimikkeinä ovat virkavelvollisuuden rikkominen ja rikoksentekijän suojeleminen. Viimeksi mainittu rikos ei kuitenkaan koske rikokseen osallista eikä rikoksentekijään läheisessä suhteessa olevia henkilöitä.

Lähteet:

1. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuulutusta koskeva poliisin ilmoitus

2. Lauri Ilmari Kososen (100576-) etsintäkuututusta koskeva virka-apupyyntö Rajavartiolaitokselle

7. KHO:2024:112 Pysäköintivirhemaksu

/ Ajoneuvon kuormaaminen

Kuva. Maininkitie 9, Espoo

Asian tausta

A:n ajoneuvo X on ollut 21.11.2021 pysäytettynä kerrostalon porraskäytävän edustalle osoitteessa Maininkitie 9, Espoo. Päällystetty alue, jolle ajoneuvo oli pysäytetty, sijoittuu porraskäytävän ja katualueen väliin. Kadulta katsottuna alueen oikeaan reunaan on sijoitettu liikennemerkki C39 Pysäköintikieltoalue. Liikennemerkin lisäkilvessä on seuraava teksti: ”Yksityisalue, Luvaton pysäköinti kielletty, Espoon kaupungin järjestyssääntö 33 §.”

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on päätöksellään 2.12.2021 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksusta, jonka pysäköinnintarkastaja oli 21.11.2021 määrännyt hänelle ajoneuvon pysäköimisestä yksityiselle alueelle noudattamatta pysäköintikieltoalueen osoittavaa liikennemerkkiä ja vastoin tieliikennelain säännöksiä. Päätöksen perusteluiden mukaan pysäköinnintarkastaja ei ollut seuranta-aikana kello 10.36 – 10.42 havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että asiassa on ensin ratkaistava kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivalta sekä pysäköintiä rajoittavan liikennemerkin pätevyys. Hallinto-oikeus on asiassa saatuun selvitykseen viitaten katsonut, että Asunto Oy Satoluiska on valtuuttanut Espoon kaupungin kunnallisen pysäköinninvalvonnan valvomaan pysäköintiä kiinteistöllään Maininkitie 9. Asiassa ei ole annettu valtuutus huomioon ottaen syytä epäillä, ettei yksityiselle kiinteistölle asetetulle liikennemerkille olisi kunnan suostumusta. Sillä, onko merkki asetettu tai valtuutus annettu ennen uuden tieliikennelain voimaantuloa, tai sillä, että lisäkilvessä on mainittu jo kumottu Espoon kaupungin järjestyssääntö, ei ole asian arvioinnissa merkitystä. Näin ollen, kun pysäköintivirhemaksun määrääminen liikennemerkin määrittämästä tieliikennelain vastaisesta menettelystä on perustunut kiinteistön omistajan tai haltijan valtuutukseen, Espoon kaupungin pysäköinninvalvojalla on ollut toimivalta yksityisellä alueella.

Hallinto-oikeus on tämän jälkeen arvioinut, onko kysymys ollut pysäköinnin sijaan ajoneuvon sallitusta lyhytaikaisesta seisottamisesta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten. Hallinto-oikeus on todennut, että pysäköinninvalvonnassa yleisesti noudatettu viiden (5) minuutin tarkkailuaika on hyväksytty oikeuskäytännössä. Pysäköinnintarkastajan tässä tapauksessa tarkkailuajasta tekemä merkintä on katsottava riittäväksi näytöksi siitä, onko ajoneuvon lähettyvillä ollut aktiivista toimintaa. Kun otetaan huomioon, että tavaroiden siirto asunnosta ajoneuvoon ei ole aktiivista ajoneuvon lastaamista, kysymyksessä on ollut ajoneuvon pysäköinti. Kun muutoksenhakija on pysäköinyt ajoneuvonsa pysäköintikieltoalueliikennemerkin vaikutusalueella, kyseessä on ollut pysäköintivirhe, josta on voitu määrätä pysäköintivirhemaksu.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Elina Halimaa ja Klaus Järvinen. Asian esittelijä Johanna Kangas.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettyjä vaatimuksia

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja määrätty pysäköintivirhemaksu poistetaan. A on lisäksi vaatinut, että Espoon kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muun ohella A on vedonnut siihen, että kysymyksessä on joka tapauksessa ollut tieliikennelaissa sallittu lyhytaikainen pysäköinti muuttotavaroiden lastausta varten. Eli nähtävästi A vedonnut tieliikennelain (729/2018) 2 §:n kohtaan 20, jonka mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan pysäköinnillä ajoneuvon seisottamista kuljettajineen tai ilman kuljettajaa, ei kuitenkaan lyhytaikaista ajoneuvon seisottamista siihen nousemista tai siitä poistumista taikka ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Muun ohella pysäköinninvalvoja on vedonnut siihen, että pysäköinnintarkastaja on tarkkaillut ajoneuvoa edellä mainitun ajan havaitsematta ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkua. Tarkkailuaika on ylittänyt oikeuskäytännössä vakiintuneen viiden (5) minuutin ajan. Ajoneuvon on tulkittava olleen pysäköitynä eikä lyhytaikaisesti seisotettuna kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksen kannalta keskeisiksi todettavissa olevia perusteluja

Muutoksenhakija on seisottanut ajoneuvoaan kysymyksessä olevalla kulkureitillä tavaroiden kuljettamiseksi asunnosta ajoneuvoon. Hänen mukaansa kysymys ei ole tällöin ollut laissa tarkoitetusta pysäköimisestä.

Koska tieliikennelain 2 §:n 20 kohdan mukaan muuta kuin pysäköimistä on vain ajoneuvon lyhytaikainen seisottaminen lainkohdassa mainitussa tarkoituksessa, korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että kysymystä ratkaistaessa on perusteltua antaa painoa sille seikalle, että pysäköinnintarkastaja ei ole yli viiden (5) minuutin seuranta-aikana havainnut ajoneuvon kuormaamista tai kuorman purkamista. Korkein hallinto-oikeus toisaalta toteaa, että arviointia siitä, onko kysymyksessä ajoneuvon pysäköiminen, ei voida perustaa yksinomaan tällaiseen tarkkailuun, vaan arvioinnissa on otettava huomioon kussakin asiassa esiin tuodut seikat kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa muutoksenhakija ei ole esittänyt sellaista yksityiskohtaista selvitystä, jonka perusteella olisi aihetta päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan ajoneuvon seisottaminen yli mainitun ajan olisi liittynyt välittömästi yksinomaan ajoneuvon kuormaamiseen. Pysäköinnintarkastajan valokuvistakaan ei ilmene viitteitä siihen, että ajoneuvon kuormaaminen olisi ollut kesken. Muutoksenhakijan on katsottava pysäköineen ajoneuvonsa kysymyksessä olevan kieltomerkin vaikutusalueelle.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus on todennut muutoksenhakijan pysäköineen ajoneuvonsa tiealueelle vastoin tieliikennelain mukaisella liikennemerkillä osoitettua pysäköintikieltoa ja siten tehnyt pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun pysäköintivirheen.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältäkään osin perusteita.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.

 

Lähde:

KHO:2024:112

6. Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastajan lain vastainen menettely

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 ja 4 momentissa säädettyyn viitaten A oli pyytänyt monta kertaa Poliisihallitukselta ja Poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastaja Jussi Kytösaarelta asiakirjassa ”Poliisihallituksen vastaus POL-2023-24942 (ID-23128648) syyttäjän pyyntöön koskien asiaa KKO R2022/886 (24.2.2023)” tarkoitettuja koeammuntoja koskevien asiakirjojen julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja, niitä kuitenkaan saamatta.

A on toimittanut tietopyynnöt 18. ja 24.10.2023. Kytösaari on vastannut edellä mainittuihin tietopyyntöihin 25.10.2023 ilmoittaen, ettei pyydettyjä asiakirjoja ole. Vastauksessa ei ole kuitenkaan ilmoitettu A:lle kaikkia viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n 3 momentin edellyttämiä tietoja. A on toimittanut samaa asiaa koskien uudet tietopyynnöt 26.10., 1. ja 17.11.2023. Näihin tietopyyntöihin ei vastattu lainkaan ja tätä menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu on tullut eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa vireille 22.11.2023.

Kantelun johdosta Poliisihallitukselle on 24.11.2023 toimitettu oikeusasiamiehen toimesta selvitys- ja lausuntopyyntö, minkä jälkeen ja vasta 5.1.2024 Poliisihallituksen asehallinto on tehnyt muutoksenhakukelpoisen päätöksen ja toimittanut sen A:lle.

Oikeusasiamiehen ratkaisuun kirjatut oikeusohjeet

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. Asioiden asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu yleinen huolellisuusvelvollisuus eli se, että työtehtävät hoidetaan huolellisesti ja virheettömästi.

Hallintolain 7 §:n mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Hallintolain 23 §:n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä on säännökset asiakirjan antamisesta päättämisestä.

Pykälän 1 momentin pääsäännön mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, ja tiedon asiakirjan sisällöstä antaa saman pykälän 2 momentin mukaan se viranomaisen henkilöstöön kuuluva, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu.

Edelleen 3 momentin mukaan, jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: 1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy; 2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi; 3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä 4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista.

Saman lainkohdan 4 momentin mukaan asia on käsiteltävä viivytyksettä ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. Jos pyydettyjä asiakirjoja on paljon tai niihin sisältyy salassa pidettäviä osia tai jos muu niihin rinnastettava syy aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä tai muutoin tavanomaista suuremman työmäärän, asia on ratkaistava ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön.

Oikeuskäytännössä ja laillisuusvalvontakäytännössä on katsottu, että edellä mainitut velvollisuudet koskevat myös tilanteita, joissa viranomaisella ei ole asiakirjoja hallussaan.

Kannanottonaan oikeusasiamies totesi, että asiassa on menetelty hallintolain ja julkisuuslain sekä virkatoimiin liittyvän yleisen huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti, kun A:lle ei tietopyyntöön annetun kielteisen vastauksen yhteydessä ole ilmoitettu kaikkia lain edellyttämiä tietoja ja kun A:n kaikkiin viesteihin ei ole vastattu lainkaan. Vastuu tietopyyntöihin vastaamisesta on sillä virkamiehellä, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu. Tässä asiassa vastuu tietopyyntöön vastaamisesta on ollut ylitarkastaja Kytösaarella. Myös Poliisihallituksella on oma vastuunsa yhteydenottoihin ja asiakirjapyyntöihin liittyen. Sen on järjestettävä asiakirjahallintonsa siten, että se pystyy seuraamaan riittävän huolellisesti ja tarkasti sille lähetettyjen asiakirjojen liikkumista viranomaisessa ja näin myös valvomaan sitä, että sille osoitettuihin kirjeisiin, tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin vastataan ilman aiheetonta viivästystä.

Koska asiassa oli 5.1.2024 ryhdytty korjaaviin toimiin, oikeusasiamies ei katsonut asian antavan hänelle aihetta muihin laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin kuin saattaa menettelyn lainvastaisuuden ylitarkastaja Jussi Kytösaaren tietoon lähettämällä päätöksestään jäljennöksen tälle ja tiedoksi myös Poliisihallitukselle.

Lähdeluettelo

1. Menettelyä Poliisihallituksessa koskeva kantelu (21.11.2023)

2. Poliisihallituksen selvitys ja lausunto POL-2023-165998 (ID-23898052) (31.1.2024)

3. Oikeusasiamiehen päätös asiassa EOAK/7524/2023 (6.5.2024)